Vertaistuki

Internet ja sosiaalinen media ovat tänä päivänä oleellinen osa useimpien hääparien häävalmisteluja. Internetin välityksellä ei ainoastaan etsitä palveluntarjoajia kuten hääpaikkaa, pitopalvelua tai valokuvaajaa, vaan myös ostetaan koristeita, suunnitellaan omien häiden tyyliä ja mietitään erilaisia pukuvaihtoehtoja. Kaikki mahdollinen löytyy netistä. Pinterest, Instagram ja Facebook ovat tärkeitä häätuotteiden markkinointipaikkoja myös alan yrityksille.

Vaikka hääparien mahdollisuudet saada häistään ihan millaiset tahansa ovat tällä hetkellä lähes rajattomat (kaikesta löytyy netin kautta sekä halpa että kallis versio), aiheuttaa sosiaalinen media myös tietynlaista näköalattomuutta. Kuulostaa ristiriitaiselta, joo. En tiedä osaanko selittää kunnolla mitä tarkoitan. Jotenkin ajattelen niin, että kun puhelin, tabletti, tietokone, häälehdet ja television hääohjelmat tarjoavat melko yhdenmukaista kuvaa siitä, millaiset häiden (muka) kuuluu olla, niin hautautuuko sen massan alle silloin jotain muuta? Näkyykö morsiusparin persoona häissä lainkaan, jos kaikki kuorrutetaan samalla amerikkalaistyylisellä kermahötöllä?

En ehkä ole mikään oikea henkilö puhumaan tästä, sillä juurihan pari päivää sitten kirjoitin täällä, että en halua järjestää teemahäitä (ne jos mitkä tuovat aina hääparin persoonallisuutta esiin), ja että meidän häiden koristelu tulee olemaan hyvin pitkälti tuota Pinterest-kauraa, koska se sopii meidän makuumme. En tarkoitakaan nyt sitä, vaan tämä liittyy siihen jatkuvaan ihmettelyyni, millainen oma teollisuudenalansa häistä on tullut.

Facebookin hääryhmä on kaksipiippuinen juttu. Se voi saada aikaan hysterian ja muuttaa lempeän morsiamen varsinaiseksi bridezillaksi: ”Minäkin haluan tuon ja tuon ja tuon koska kaikilla muillakin on!” Se on seurausta juuri siitä hiukan kapeahkosta käsityksestä, miten häät järjestetään. Mutta jos yhtään vetää henkeä hääryhmän äärellä niin tajuaa, että siellä on paljon erilaisia pareja, erilaisia häitä ja erilaisia elämäntilanteita. Siellä on pieniä häitä, siellä on kahden kulttuurin häitä. On mökkihäitä, Lappi-häitä, naimisiin karkaamista tai suuren suvun kokoontumisia. On häitä joihin ei tule lapsia, ja on niitä joihin lapsia tulee paljon (kuten meidän). On parikymppisiä morsiamia, ja sitten vähän varttuneempia. On kirkkohäitä ja kirkottomia, on vaikka mitä. Eivät ne kaikki samanlaisia juhlia ole, vaikka pinnalta siltä näyttääkin.

Välillä pyörittelen silmiäni hääryhmän keskustelujen äärellä. En tuntisi oloani mukavaksi puhua hääbudjetista vieraille ihmisille, enkä haluaisi lähettää kuvaa puvustani tai sormuksestani palstalle. En lataisi sinne kuvaa minusta ja puolisostani, enkä kertoisi ryhmässä henkilökohtaisuuksia. Enkä kirjoita siellä olevaan listaan hääpäivää ja -paikkaamme (vielä mietin, kerronko paikan täällä).

Mutta hei: onko tämä blogi yhtään sen parempi? Tässähän minä nimenomaan avaudun kaikesta häihin liittyvästä. Hääryhmässä avautuminen sentään tehdään omassa, samanhenkisessä porukassa, kun minä täällä huutelen kaikelle kansalle. Niin että ehkä parasta on vain jättää toisten somekäytös arvostelematta, kun en ole yhtään sen kummempi kuin muutkaan. Sen sijaan on kiva nähdä, kuinka monet muutkin nauttivat häidensä järjestämisestä yhtä paljon kuin minä, ja ottavat jokaisen pienen jutun miettimisestä kaiken ilon irti – nyt kun kerrankin on mahdollisuus. Lähtökohtaisesti kukaan ei ajattele menevänsä naimisiin kuin kerran.

Ja on siitä hääryhmästä myös ihan konkreettista hyötyä. En tunne meidän hääpaikkakuntamme palveluja (koska en asu siellä), joten kyselin vinkkejä sen kaupungin kukkakaupasta ja kampaamosta. Ihan todella hyviä vihjeitä olen saanut erilaisista nettikaupoista, joiden avulla olen suunnitellut koristeluja ja miettinyt, mitkä voisivat olla meidän ratkaisuja. Myös olen saanut useita linkkejä kauppoihin, kun olen pohtinut omaa hääpukuani. Toisten ideoiden katseleminen auttoi etenkin alkuvaiheessa tajuamaan, mitä en ainakaan halua, eli tajusin millainen koristelu sopii meille parhaiten.

Hääkirpputoreista kerron sitten erikseen joku toinen ilta.

Mainokset

Millaiset häät?

Puolisoni kanssa emme oikeastaan tainneet vakavissaan missään vaiheessa harkita, että pitäisimme pienet häät tai että ”karkaisimme” naimisiin vain kahden kesken. Kumpikin meistä pitää hyvistä juhlista ja myös niiden järjestämisestä ja suunnittelusta – jälkimmäinen on etenkin minun mielipuuhaani. Miksipä emme siis järjestäisi kunnon juhlia myös nyt, kun on maailman ihanin syy ja mahdollisuus siihen?

Toki häiden tyyliä ja juhlatavan valintaan vaikuttaa budjetti. Rahasta en halua kovin tarkasti tässä kirjoittaa, mutta meillä on onneksi mahdollisuus säästää, ja saamme anteliasta tukea myös molempien vanhemmilta. Budjetti on silti olemassa, ja siinä on rajat. Lisäksi en pidä turhasta tuhlaamisesta, joten järki on kädessä rahankäytön suhteenkin. (Budjetti ja rahankäyttö ovatkin hyvä aihe myöhempään postaukseen.)

En oikeastaan innostu teemahäistä. Ne voivat olla kyllä erittäin onnistuneetkin, mutta mikään scifi-, fantasia- tai aikakausiteema eivät oikein ole meidän juttu. Jotenkin ajattelen sen niin, että häät ovat se juhlan teema. Rakkaus ja avioliittoon sitoutuminen. Eivätkö ne riitä juhlan teemaksi? Toisaalta puolisoni on upseeri, ja vaikka emme ole vielä tarkkaan päättäneet, minkä verran upseerihäiden perinteet tulevat juhlassamme näkymään, ne väistämättä muokkaavat juhlien ilmettä ja teemaa. Ainakin paikalla on useita univormuja, sulhasesta lähtien.

Väriteeman olen sen sijaan valinnut, jotta koristelusta tulee harmoninen ja tasapainoinen. Juhlatilan lattia on tumma ja katto melko matalalla, joten halusin vain vaaleita, kirkkaita värejä. Sali tuleekin olemaan koristeltu pääosin valkoinen-kulta-roosa -väriyhdistelmällä. Tässä jotain Pinterestin inspiraatiokuvia, joskin nämä ovat hiukan liian blingbling minun makuuni. Mutta suuntaa antavia kuitenkin.

collage-2016-08-27

Tietyllä tapaa häistämme tulee hyvin perinteiset. Niistä löytyvät ne elementit, jotka on totuttu häistä löytämään – niitä asioita, jotka tekevät häistä juuri häät. Mutta niistä tulee meidän häät siksi, että vieraat ovat meidän läheisiämme, juhlapaikka on meille tärkeä ja kaikki yksityiskohdat suunniteltu meidän tyylimme mukaan.

Facebookin hääpalstalla joku ilmaisi asian kysymällä, tuleeko kaikille ”perus-Pinterest-häät”. Minun oli pakko todeta mielessäni, että meille ainakin tulee visuaaliselta ilmeeltään melko ”perus-Pinterest-häät”, sillä sellainen estetiikka on meidän mieleemme.

Nyt Rauli-myrsky katkoo puita sähkölinjoille, ja minun on parasta sulkea kone tältä erää. Mutta jatkan taas!

Hääblogin aloitus

Minä rakastan juhlia, niissä vierailua ja niiden järjestämistä. Rakastan myös kirjoittamista, ja se on osa työtäni ja oikeastaan arkeani kaikin tavoin. Kaikkein eniten kuitenkin rakastan avopuolisoani.

Hän kosi minua viime joululomalla, ja menemme naimisiin kesällä 2017. Olen innoissani hääjärjestelyistä, vaikka samaan aikaan suhtaudun hiukan kriittisesti nykypäivän häämeininkiin. Häistä tuntuu tulleen teollisuutta, ja yhä uusia häiden elementtejä lainataan muista kulttuureista. Mutta silti, kaikesta tästä kaupallisuudesta huolimatta, häät ovat ihania juhlia. On täydellisen ihanaa saada suunnitella omat hääni. Häät ovat minulle hienoin tapa juhlia elämää, sen kauneutta ja onnea, sillä rakkaus on tehnyt minusta melkein siirappisen onnellisen.

Minulla on toki kaasot ja puoliso, joille voisin hääjärjestelyihin liittyviä ajatuksiani purkaa. Puoliso kuunteleekin kärsivällisesti ja vastaa kun kysyn mielipidettä johonkin, mutta työnjako on silti sovittu: minä kannan vastuun häiden järjestelyistä, hän osallistuu muilla tavoin.

Mutta siis, perustin tämän blogin saadakseni purkaa hääjuttuja päästäni. Minulla on kaksi muutakin blogia, joten tämä muoto on minulle helppo ja tuttu ja luonteva tapa sulatella kaikkea häihin liittyvää, niin hyvää kuin huonoa, kaikkia juhlaan liittyviä ristiriitaisia, onnellisia ja ehkä välillä tuskastuttaviakin asioita. En ole varma, kuinka monta kertaa kuukaudessa ehdin tänne kirjoittamaan, mutta toivottavasti ainakin silloin tällöin. Varmaan ensi keväänä sitten enemmän, kun hääasiat tulevat ajankohtaisimmiksi.

Mutta siis: tämä on alku!