Työasiat ovat pitäneet ajatukset varsin tiiviisti muualla kuin hääjutuissa. Kun pahin kuorma lähti niskasta, tuntuu taas siltä että elämässä olisi tilaa ajatella häitä. Niinpä tänä iltana voisin esitellä teille fiilistelylaukkuni.
Ostin tämän kuluneen matkalaukun JuhlasuunnitteluIlonasi Ilonalta. Se tulee häihin korteille ja tervehdyksille, ja häiden jälkeen siihen tallennetaan tärkeimmät muistot juhlapäivästä. Tässä vaiheessa se toimii fiilistelylaukkuna. Siellä säilytän kokoelmaani vanhoja häälehtiä. Olen sekä ostanut (5€/3kpl) että saanut (suurin osa) niitä. Kun muuta ei jaksa, häälehtien selaaminen on kiva pakoreitti pois väsymyksestä.
Sinällään häälehdistä on odotuksiani vähemmän apua juhlien suunnittelussa. Jotain pieniä koristeluyksityiskohtia niistä voi bongata, mutta lehtien häät ovat jotenkin epätodellisia. Kaupallisuus tietenkin on läsnä, mutta kiiltokuvamaisuus ei herätä minussa pelkästään ihastuksen huokauksia. Tunnelma on epäaito.
Häälehtien selailu korostaa sitä, miten morsiuskeskeiseksi häät on tuotteistettu. Sulhaselle on varattu erittäin marginaalinen osa tässä kiiltokuvamaailmassa. Mutta eivätkö häät ole kahden ihmisen yhteinen juhla? Kieltämättä myös meillä morsiamen puku ja muut vievät huomattavasti enemmän budjetista kuin sulhasen, jonka juhlaunivormu on jo valmiina. Ja kyllä, morsian on näidenkin häiden suunnittelusta vastuussa, perinteiseen tapaan. Mutta silti päivä on meidän yhteinen, ei minun henkilökohtainen prinsessapäiväni.
Tästä huolimatta häälehtien selailu on minusta kivaa, sellainen pieni juttu jolla voin piristää arkea silloinkin, kun hääjuttuja ei muuten ole tekeillä, eikä voimat riitä bloggaamiseen.
Koska syyskuu on ammatissani tappavan raskas, en enää iltaisin jaksa kunnolla keskittyä blogi(e)n kirjoittamiseen. Sen sijaan pitkin päivää, kun pää kaipaa taukoja, erilaisten hää- ja muiden blogien lukeminen tarjoaa kivoja hengähdystaukoja. Blogipostaus on parhaimmillaan luettu muutamassa minuutissa, jonka jälkeen jaksaa taas katsoa omaa tutkimussuunnitelmaansa.
Tänään olen esimerkiksi ilahduttanut itseäni näillä hääblogeilla:
Tahdonko toisen kerran? -blogissa hääpukuammattilainen Aurora kirjoittaa sanoiksi sen, mitä olen ajatellut, mutta en olisi noin hyvin osannut sanoa. Aurora kertoo, miksi hääpuvun tilaaminen nettikaupasta ei välttämättä ole lainkaan hyvä idea yhtään miltään kannalta. Itsekin selailin kyllä nettikauppoja, mutta en uskaltanut tehdä tilausta vaan päädyin selailemaan käytettyjä pukuja. Ja sittenhän lopulta ratkaisu oli kuitenkin ompelijalla teettäminen, koska muuten olisin saanut puvun, joka oli vain lähellä haaveitani, ei kokonaan niiden kaltainen kuten nyt tulee tapahtumaan.
Siirappisolmun Sokeri kirjoittaa blogia hyvin samanlaisin ajatuksin kuin minä. Itse asiassa mietin jopa hetken, voisiko nimimerkin takana olla joku tuttuni, mutta ehkäpä samankaltaiset ajatukset häistä voivat selittyä muullakin tavoin. 🙂 Siirappisolmun tekstien parissa joka tapauksessa viihdyn erinomaisesti. Esimerkiksi hänen syyskuun alkupuolella kirjoittamansa pohdinta sukunimen pysyvyydestä tai vaihdettavuudesta oli hauska.
Hääryhmässä on puhuttu paljon ns. first look -kuvista. Kaksin kaunihimpi -blogin Camilla julkaisi blogissaan upeat kuvat siitä hetkestä, kun hän ja miehensä tapaavat hääaamuna ensimmäistä kertaa. Kuvien tunnelma on huikea! Meille tuskin first look -kuvia tulee, sillä M tietää jo millaisen puvun haluan. Me nukumme häitä edeltävän yön samassa huoneessa, ja samassa huvilassa ovat valmistautumassa juhlaan myös kaikki kaasot ja bestmanit perheineen. Siinä tuskin paljon salaillaan mekkoja tai kampauksia, enkä oikein ymmärrä miksi pitäisikään. Mutta se ei vähennä noiden kuvien hienoutta.
Laura L. kirjoittaa blogissaanOperaatio rouva R hääkirpputoreista ja siitä, miksi niihin välillä menee hermot. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka (kuten Lauran kommenttikentässä tunnustin) olenkin tehnyt myös arveluttavia ostoksia noilta kyseisiltä palstoilta. Mutta kokemuksesta oppii, ja olen muuttunut harkitsevammaksi.
Vähän vanhempi, melko kiinnostava postaus oli Olen minä sua kattellut niin -blogista liittyen polttaritoiveisiin. Olen parhaiden ystävien kanssa nuorempana puhunut paljonkin siitä, millaiset polttarit olisivat kenenkin mielestä kivat, jos joskus olisimme menossa naimisiin. Nyt en ole varma, muistavatko he näitä keskusteluja enää, ja toisaalta niihin juhliin kutsuttava joukkokin voi olla muuttunut. Olen ollut monissa polttareissa ja järjestänyt kaasona yhdet. Kokemusta siis on.
Kaikki edellä linkittämäni blogit (muiden muassa) antavat inspiraatiota omiin postauksiin. Siksi aion tulevaisuudessa kirjoittaa ainakin nimiasiasta, hääpäivän aamun suunnitelmista ja polttarikuvioista. Monta muutakin aihetta on mielessä, kun vain aikaa löytyy. Pysykää kuulolla!
Facebookin häät 2017 -palstalla osa morsiamista kertoo puhjenneensa itkuun, kun ”se oikea” hääpuku osuu viimein sovituksessa kohdalle. Ajattelin, että no jopas, täytyy olla aikamoisesti hermoiltu asia, jos ihan kyyneliksi menee, ja en minä ainakaan. Vähänpä tiesin!
Alkuviikon iltoina istuin tunteja tabletti kädessäni ja etsin myynnissä olevia, budjettiini sopivia pukuja. Viesteilin kolmen eri myyjän kanssa, kyselin pukujen mittoja ja yksityiskohtia. Hermoilin tämän päivän vierailua ompelimoon ja valmistauduin siihen, että Iina ei innostu unelmapuvustani vuokrapukuna.
Tänä aamuna kävelin työpaikalta Rajakadulle kirkkaassa auringonpaisteessa, enkä enää jaksanut ajatella ja jännittää. Nautin reitistä ja säästä täysin siemauksin, sillä Jyväskylän Rajakatu on minulle varsin merkityksellinen paikka. Vuonna 2011 kirjoitin nimittäin kirjan alueen elämästä ja historiasta. Teos oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun tilaustutkimus, jonka JAMK teetti, koska sen pääkampus muutti Rajakadulle. Projektin aikana haastattelin kaikkia kadun yrittäjiä, myös Iinaa. (Ykkösblogissa on kirjasta juttua.)
Yrjönkatu aamuauringossa
Loppujen lopuksi vierailu ompelimoon kesti vain parikymmentä minuuttia. Ihan turhaan stressasin! Ateljé Iinan omistaja on ihana, ja ymmärsi heti mistä oli kyse ja millaisen puvun haluan. Se ommellaan minulle, mutta se jää Iinalle vuokrapuvuksi, mikä tekee siitä minulle edullisemman. Ompelimosta lähdettyäni nauroin ääneen ja hehkuin kilpaa auringon kanssa. Mietin, että onpa hullua olla näin täydellisen onnellinen yhden mekon takia, mutta silti olin – ja olen edelleen.
Vieläkään en laita tähän sitä tärkeintä ja rakkainta inspiraatiokuvaani. Mutta kerron: puvustani tulee tea length -mittainen (tai ainakin polven yli, mutta ei maahan asti), valkoinen (pehmeä sävy, ei kova puhdas valkoinen), pienillä hihoilla ja suljetulla selällä. Siinä ole pitsiä, tylliä tai helmiä, jotka kaikki toki ovat kauniita hääpuvun koristeita, mutta eivät sovi tämän puvun tavoitteeseen. Pelkkä kangas riittää, ja materiaaliksi tuleekin silkkiä, joka hohtaa kauniisti. V-kaula-aukko ja etumus on poimutettu kauniisti, ja taakse tulee sievä nappirivistö.
Puvun valintaan liittyvät myös sen asusteet, joista kirjoitan oman postauksensa joskus toiste.
Valintani puvun yksityiskohtien suhteen sopii juuri minulle. En tuntisi oloani mukavaksi ilman olkaimia, ja hihatonkin tuntuu hiukan hankalalta näillä alleilla. Lisäksi haluan, että selässäni oleva tatuointi peittyy. En häpeä tai paheksu sitä, mutta en myöskään halua sen näkyvän häissä, jos vain on mahdollisuus peittää se. Jonain päivänä tulen ottamaan käsivarteen tatuoinnin, ja sen tarkoituskin on näkyä, mutta selkätatska on aikanaan otettu juuri siksi, että sen voi peittää.
Iinan mukaan suuntaus häneltä tilatuissa puvuissa on kohti yksinkertaisuutta: viime vuodet häämuotia onkin hallinnut pitsi ja tylli, ja nyt vähitellen niistä aletaan karsia. Myös hihoja kuulema on enemmän, ja yksinkertaisuus on ainakin ompelijalla pukunsa teettävien makuun. Epäilemättä minun kaltaisiani on muitakin, jotka eivät löydä kaupoista sitä unelmien pukua, ja siksi turvautuvat ompelijaan. Siksi ompelijan ateljéssa trendit voivat olla hiukan erilaisia kuin morsiusliikkeissä. En tiedä, kunhan arvailen.
Mietin myös Rajakatua kävellessäni, miten paljon helpompaa olisi järjestää häät kotiseudulla, jossa tunnen palvelut. Esimerkiksi kukat hakisin suosikkikukkakaupastani Ruusupuusta, ja oma vuosikausia hiuksiani hoitanut kampaaja on myös Jyväskylässä. Tietenkin hääpaikkakunnaltakin löytyy ammattitaitoa, mutta olen aika asiakasuskollinen ja suosin mielelläni paikkoja, jotka tunnen ja joihin luotan tottumuksesta.
Kukkakauppa Ruusupuu, Jyväskylä
Minun hääpukuasiani järjestyi juuri parhaimmalla tavalla, jota toivoin mutta johon en uskaltanut luottaa.
Mistä sinä aiot etsiä pukua? Tiedätkö tarkkaan, millaisen haluat? Vai oletko jo ostanut hääpukusi?
Tutustuminen häätarvikekirppareihin, joista muutama päivä sitten kerroin, selvitti minulle myös yhden asian: en tule ostamaan hääpukua uutena. Internet pursuaa myynti-ilmoituksia, joissa kalliista puvusta yritetään päästä eroon, sillä totuushan on, ettei sillä puvulla tee yhtään mitään hääpäivän jälkeen. Harva onnistuu muokkaamaan hääpukuaan niin, että se olisi vaikkapa iltapukuna käyttökelpoinen. Varsinkin ne pitsi- ja prinsessaunelmat ovat melkein mahdottomia hyötykäyttää. Hääpukukirpputoreilla onkin melkolailla ostajan markkinat: valikoimaa löytyy runsaasti.
Usein jo uutenakin morsiusliikkeestä ostettuun pukuun tehdään muutoksia, ja myös käytettyyn pukuun joutuu yleensä vähän jotain trimmauksia teettämään. Mutta sehän ei haittaa, pääasia että puku istuu hyvin ja siitä voi olla ylpeä.
Myös huntu löytyy helposti käytettynä, ja hääkenkienkin löytymiseen on hyvät mahdollisuudet.
Käytettyjä pukuja myydään myös ihan liikkeissä. Aion käydä ainakin jyväskyläläisessä Wedding Garagessa, ja Helsingissä Lovebirds lienee jossain vaiheessa myös visiittilistalla. Minulla vain on ongelma.
Kuten näistä inspiraatiokuvista ehkä huomaatte, minulla on jo käsitys, minkä tyylisen hääpuvun haluan. Polviin asti tai puolipohkeeseen ulottuvan, A-linjaisen, hihallisen tai ainakin olkaimellisen puvun. Kangas voi olla tylliä, satiinia tai ehkä jopa pitsiä. Tähän en vielä laittanut sitä kaikkein rakkainta inspiraatiokuvaani, koska… Noh, jotain sentään pidän ihan vain itselläni.
Lyhyitä pukuja ei ole kovin paljon myynnissä käytettynä, ainakaan kauniita sellaisia. Eräs vaihtoehtosuunnitelmani onkin, että A-linjaisesta tyllipuvusta (joita on myynnissä paljon) voisi muokata lyhyen.
Joka tapauksessa tavoite on, että kengät, huntu ja puku eivät yhteensä ylittäisi 600 euroa. Ja tässä budjetissa kengät on jo laskettu kalliimmanpuoleisiksi, eli mekko ei saa olla kovin kallis.
Eräs vaihtoehto, jota ostamisen sijaan mietin, on vuokrapuvun teettäminen. Jyväskyläläinen Ompelimo Ateljé Iina ompelee hääpukuja myös vuokrakäyttöön, jolloin niiden hinta jää huomattavasti ostopukua alemmas, eikä pukua tarvitse pitää itse. Se kuitenkin ommellaan tilaajan toiveiden ja mittojen mukaan.
Iina on muutenkin erittäin hyvässä maineessa töidensä perusteella, varmasti yksi alueemme parhaista, ellei paras. Kysyin tällä viikolla sähköpostilla, missä vaiheessa kannattaisi tulla käymään ensimmäisen kerran ja aloittaa keskustelu hääpuvusta. Iina vastasi, että hetimmiten. Tämä kesä oli kuulema ollut niin täysi, että hän mieluusti ottaisi tilaukset ja varaukset mahdollisimman ajoissa.
Eli lopputulema: olen menossa jo ensi viikolla käymään Iinan juttusilla. Hui! En arvannut, että pukuasia tulisi ajankohtaiseksi näin pian! Kerron sitten, mihin ratkaisuun Iinan luona käytyäni päädyn, ja mitä uusia ajatuksia ompelijan kanssa keskustelu herättää.
Eräs työystäväni meni naimisiin tänä kesänä, ja hänen vinkistään minulle avautui kokonaan uusi maailman Facebookin erilaisten hääkirpputorien kautta. Tämä on ehdottomasti positiivinen ilmiö! Häihin hankitaan usein koristeita, joita ei oikeastaan muissa juhlissa (arjesta puhumattakaan) tarvita, joten ne jäävät kertakäyttöisiksi. Miten erinomaista, että on olemassa järjestelmiä, joiden avulla koristeet saa myytyä toisille tarvitsijoille, eikä kaikkea heitetä roskiin.
Kuulun ehkä neljään tai viiteen eri hääkirpputoriin Facebookissa. Niissä liikkuu valtavasti tavaraa, ja parhaat usein niin nopeasti ettei myyjä ehdi edes ladata kuvia kaikesta myytävästä. Koristeiden myymisen haaste on tietenkin matkat. Isojen koristeiden postittaminen on kallista, ja Suomi on suuri maa. Siksi minäkin olen oppinut olemaan tarkkana aina, kun joku myy jotain Jyväskylän tienoilla. Suurimmat hankintani tein kuitenkin Helsingistä, koska käyn siellä työasioissa suhteellisen usein.
Elokuun puolivälin tienoilla tiesin meneväni neljäksi päiväksi Helsinkiin, ja teinkin ostoksia hääkirpparilla juuri sitä silmälläpitäen. Vieläpä kävi ihan huikea tuuri, sillä vain muutama päivä ennen lähtöäni onnistuin olemaan ensimmäinen varaaja tuoreen rouvan myynti-ilmoituksessa, jossa kaupattiin juuri sellaisia koristeita joihin olin ollut päätymässä. Ihmeen kaupalla olin tosiaan ensimmäinen, sillä kyseisiin kynttilänjalkoihin tuli minullekin suoraan kyselyjä heti kaupanteon jälkeen. Moni olisi halunnut ne käyttöönsä vielä ennen meidän juhlia – ja alustava sopimus niiden jatkokäytöstä on jo tehty meidän häiden jälkeen. Samalta avioparilta ostin monta muutakin asiaa.
Kun näin ilmoituksen, näytin kuvaa miehelleni ja pohdin, kannattaisiko ostaa. Hän tietenkin suoraviivaisesti sanoi, että jos ne ovat sellaiset kuin olin ajatellut, niin totta kai kannattaa. Minä juhlasuunnittelua niin kovin rakastavana vain harmittelin, että jos löydän kaikki kerralla, menetän suunnittelun ja mielipiteen vaihtamisen ilon… Miestä nauratti tämä logiikka. Mutta hän oli oikeassa, enkä ole katunut hankintaa. Vastaavia kynttilänjalkoja ei ole sen jälkeen ollut kaupan ainakaan samalla hinnalla. Kuvaan niitä teille sitten kun kirjoitan koristeista.
Mutta siis, sovin Helsinkiin yhdelle illalle neljä eri noutoa, ja viidennen vielä seuraavaan iltaan. Onneksi lähdin reissuun autolla, sillä tavaraa kertyi koko takakontillinen. Ostin koko joukon Ikean Knoppa-lakanoita, joista ompelen tuolihuppuja talven synkkinä hetkinä. Kynttilänjalkojen lisäksi samasta paikasta tuli maljakoita, jotka veivät paljon tilaa. Lisäksi ostin paperipusseja karkkibuffaa varten, ja vaahtomuoviruusuja yhden pussillisen.
En pidä Facen kirpputoreja täysin luotettavina, vaikka niiltä olenkin ostanut esim. vaatteita aika useinkin. Olin aika varma, että viidestä tavaran myyjästä ainakin joku ei hoida hommaa kunnialla kotiin. Mutta sain erehtyä: jokainen tuote oli odottamassa sovittuun aikaan, vastasi kuvausta ja kaikki täsmäsi. Ihmiset olivat siis erittäin asiallisia ja hyvin sitoutuneita myyjiä. Plussaa tästä kaikille heille, keiden kanssa asioin!
Vielä haen Jyväskylästä muutamia juttuja, ja Tampereelta vähän lisää maljakoita. Työystävältäni saamme kakkukoristeen ja hääsateenvarjon. (Sateenvarjo pitää olla, koska se toimii taikana ja tekee päivästä aurinkoisen.) Edelleen olen ostanut tuikkukippoja ja ledvaloja, joita ajattelin viedä jatkopaikalle. Mielessäni on tavaroita hankkiessani myös ajatus, että näitä juhlatarvikkeita ei tarvita välttämättä häissä, vaan ehkä myöhemmissä juhlissa. Minä ja M olemme juhlaihmisiä, ja minulle kattaus ja koristelut tuottavat suurta mielihyvää. Hääkirpputoreilta nimittäin löytyy ihan mitä tahansa, millä juhlansa haluaa koristella. Lisää tavaraa löytyy tietenkin myös Tori.fi:stä ja Huuto.netistä, ja suuret valikoimat myös Häätorilta.
Hääpuvut nettikirppareilla ovat aihe, joka vaatii oman postauksen. Palaan asiaan lähipäivinä!
Meidän perheessämme juhlitaan 