Hiljaista juuri nyt

En ole ehtinyt taas vähään aikaan päivittämään yhtään mitään blogeja. Työpuolella on kiirettä, eikä ylimääräiseen tietokoneella istumiseen ole riittänyt minuutteja iltaisin. Elämä on valintoja, ja viime aikoina en ole kovinkaan usein valinnut tietokoneen käynnistämistä.

Mutta hääsuunnittelut silti etenevät, omalla painollaan vähän kerrallaan. Isoin juttu on se, että olen laittanut kutsut alulle. Kävimme puolisoni kanssa läpi keskeiset asiat siitä, millaiset kutsut haluamme. Yllätyksekseni olimme niistä jokseenkin samaa mieltä: kutsuista tulee yksiosaiset, aika yksinkertaiset. Teetämme ne graafisen suunnittelun opiskelijalla, ja kerron siitä prosessista sekä suunnittelijastamme mielihyvin lisää kunhan prosessi etenee. Toistaiseksi asia on vasta viretetty alulle, ja odotamme ensimmäisiä ehdotuksia suunnittelijalta.

Toisenkin isomman asian olen hoitanut alta pois, nimittäin käynyt varaamassa kukat. Joitakin viikkoja sitten ajelin hääpaikkakunnan ohitse ja pysähdyin paikalliseen kukkakauppaan. Ajattelin olevani turhankin ajoissa, mutta kukkakauppias oli vain hyvillään. He ottavat vain yhdet häät per kesäviikonloppu, joten ihan hyvä että meille on nyt varattu se meidän ajankohtamme. En vertaillut kukkakauppoja. Etsin vain googlen avulla juhlapaikkaa lähimpänä sijaitsevan kukkakaupan, sillä toiveeni oli, että kukat toimitettaisiin juhlapaikalle suoraan. Ja se onnistui ilman muuta – yksi asia vähemmän hoidettavana itse hääpäivän aattona tai aamuna.

Yhden pikkujutunkin olen saanut hoidettua. Suunnittelin, että kattaukseen tulisi valkeiden pöytäliinojen päälle värilliset, mielellään kultaa hennosti säteilevät kaitaliinat. En vain löytänyt sopivia, eikä yksikään näkemäni väri tai malli miellyttänyt minua. Tein etsintöjä niin moneen kertaan ja pitkään, että lopulta menetin hermoni. Siispä pöytiin ei tule koristekaitaliinaa. Ratkaisu se on tämäkin, ja olen itse asiassa aika tyytyväinen päätökseeni. Vähemmän on enemmän: pöytiin tulee jo kynttilät, kukkia, paikkakortit ja muutamia menu- ja ohjelmakortteja. Onhan siinä jo tavaraa, kun tarkoitus olisi syödäkin siinä pöydän ääressä.

Olen monta kertaa ajatellut, että pitäisi tehdä tänne  blogiin to do -lista, josta sitten voisi edetä kohta kerrallaan. Suunnitteleminen on kivaa ja hyödyllistä. Olen ihaillut monessa hääblogissa näitä eri tavoin toteutettuja todo-listoja. Juuri nyt sellaisen laatiminen tuntuu kuitenkin liian vaikealta. Ehkä muutaman viikon kuluttua minua väsyttää vähän vähemmän ja jaksan keskittyä paremmin.

Advertisement

Meillä on lapselliset häät

Yhtä selvää kuin monille hääpareille on, että juhlat ovat vain aikuisille, meille oli kirkasta että juhliin ovat tervetulleita myös lapset. Tämä aihe tuntuu olevan arka paikka monille, sillä se on yksi eniten tunteita kuumentavista aiheista hääaiheisilla keskustelupalstoilla. Kieltämättä itsekin välillä ihmettelen toisenlaiseen ratkaisuun päätyneiden perusteluja (en siis itse ratkaisua, vaan niitä syitä sen takana), mutta tärkeintä on muistaa, että kukin järjestää juuri sellaiset häät kuin itse haluaa, eikä ulkopuolisilla ole valintoihin sanomista.

Toistan: kukin järjestää juuri sellaiset häät kuin itse haluavat.

Olemme itsekin olleet häissä, jotka olivat vain aikuisille, ja meillä oli ihan valtavan hauskaa. Kyseessä olikin enemmän hääbileet, ja kyseinen pariskunta oli vihitty jo aiemmin samaan aikaan kuin heidän lapsensa kastettiin. Me järjestämme vain yhdet juhlat, ja koetan nyt vuorostani selittää, miksi niihin saa tulla myös lapset.

Ystäväpiirissämme on vain vähän pariskuntia, joilla ei olisi lapsia. Monet näistä lapsista ovat meille läheisiä ja rakkaita – joukossa muun muassa yhteensä neljä kummilasta. Heistä vanhin toivottavasti myös esiintyy juhlassa, eikä se olisi mahdollista jos emme kutsuisi lapsia juhliin. Voin vain kuvitella, miten surullinen tämä 8-vuotias tyttö olisi, jos kertoisin että kyllä, olen menossa naimisiin mutta en halua häntä paikalle.

Häät ovat perhejuhla. Perhejuhla tarkoittaa rituaalia, joka liittyy perheen ja ihmisten elinkaaren eri vaiheisiin, ja joissa juhlitaan koko perheen voimin. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka veivät meitä niin häihin kuin hautajaisiin kun olimme sisarusteni kanssa pieniä. Pikkutyttönä jumaloin jokaista morsianta valkoisissa puvuissaan, ja mykkänä ujosta ihastuksesta tuijotin pitsejä ja laajoja helmoja ja kukkakoristeita. Vielä lukiossakin minulla yli ystäviä, jotka eivät olleet koskaan olleet hautajaisissa tai häissä. Miten juhlissa käyttäytymistä tai juhlatapoja siirretään lapsille, jos lapset eivät pääse ikinä mukaan juhliin?

Monet perustelevat häiden lapsettomuutta sillä, että ilman lapsia vanhemmat voivat ”kerrankin” juhlia ”vapaasti”. Jos vanhemmilla on kaipuu irrotella rempseämmin, eivätkä halua kantaa vastuuta lapsista juhliessaan, he voivat jättää jälkikasvunsa kotiin tai mummolaan tai mihin ikinä nyt kukin heidät hoitoon jättää. Se, että juhliin saa tuoda lapset, ei tarkoita että vanhemmat eivät saisi halutessaan jättää lapsia kotiin. Kutsu on koko perheelle, mutta vanhemmat päättävät lastensa osallistumisesta, emme me eivätkä (toivottavasti) lapset itse.

Luotan näiden lasten vanhempiin siinä, että he pitävät huolta lastensa käytöksestä. Meillä on fiksuja ystäviä, joiden kanssa voimme varmasti myös jutella tästä juhliin ilmoittautumisen yhteydessä, ja kokoan jonkinlaiset puuhalehdet lapsille, kuten aiemmin kerroin. Puheiden aikana ei meluta, mutta muuten lapset ovat osa kunnollisia juhlia. Kyllä, lapsista tulee ääntä, mutta lapsille voi myös kertoa mikä on sopivaa käytöstä juhlissa, ja tarpeen tullen viedä heidät juhlatilan ulkopuolelle. Itkuraivareita varmaan tulee kun lapset väsyvät illan mittaan, mutta toisaalta heille jää silti häistä ihania muistoja. Jos sää vain on hyvä, lapsilla tulee olemaan hauskaa myös juhlapaikan piha-alueella, jossa riittää tilaa juosta ja leikkiä.

Ja meille jää muistoja juhlista, joissa ystäviemme lapset ovat mukana. Toisenlaista vaihtoehtoa emme edes harkinneet.

Lyhyesti vielä tätä asiaa sivuten: osa hääpareista jättää myös ystäviensä puolisot kutsumatta. Tätä vaihtoehtoakaan emme olleet tulleet edes ajatelleeksi, ennen kuin keskustelupalstalta luin että niinkin voisi tehdä. Vaikka emme kaikkien ystäviemme tai sukulaisten puolisoita tai lapsia tunnekaan, ovat häät silti perhejuhla (ks. edellä), jota juhlitaan perheinä. Häät ovat erinomainen tilaisuus myös tuoda näytille puolisoita tai seurustelukumppaneita, jolloin he eivät joudu silmätikuksi ja huomion kohteeksi samalla tavalla kuin perheen sunnuntaipäivällisillä. Minusta olisi äärettömän epäkohteliasta lähettää kutsu häihin perheelliselle ihmiselle, mutta osoittaa se vain yhdelle hengelle. Edelleen sama juttu kuin lasten kohdalla: molempienhan ei ole pakko tulla, jos meille vieraampi puoliso tuntisi olonsa epämukavaksi häissä. Kutsut lähtevät silti aina molemmille. Monet perustelevat kutsuttujen rajaamista rahalla tai hääpaikan rajallisella kapasiteetilla. Me päätimme karsia väkeä muilla tavoin, mutta avecittomia kutsuja emme perheellisille tai parisuhteessa eläville ystäville tai sukulaisille lähetä.

Muitakin mielipiteitä vieraslistasta löytyy paljon. Esimerkiksi Marjo näkee lapsivieraat lähinnä katastrofiuhkana, eikä edes pidä lapsista, joten lapsia ei heidän häihinsä tule. Myös Laura V. juhlii puolisonsa kanssa häitä vain aikuisten kesken, pääasiassa budjetin ja lasten mahdollisesti aiheuttaman häiriön vuoksi. Niina pohti asiaa monipuolisesti varsin hyvässä postauksessaan aiheesta. Laura on pohtinut sitä, miten vaikeaa ylipäätään on laatia vieraslista ja päättää, ketä kutsutaan ja ketä ei. Sokeri puolestaan kertoo lasten kutsumisen olevan häihin jokseenkin itsestään selvää, aivan kuten meilläkin.