Häihin noin neljä kuukautta: missä mennään?

Kun kerran on to do -listan tehnyt, sitä on hyvä välillä vilkuilla muistaakseen, mitä on tehty ja etenkin mitä vielä on tekemättä. Alkuvuodesta toukokuun loppuun meidän häiden tehtävälista näyttää tältä:

Tammi- ja helmikuussa:

  • Kutsut valmiiksi.
  • Paperikoristeiden askartelu.
  • Tuolihupun mallin kokeilu.
  • Kaasotapaaminen.
  • Lasten puuhavihkojen tekeminen.
  • Yhteys ompelimoon –> mekon aikataulusta sopiminen.

Maalis- ja huhtikuussa:

  • Vihkiajan ja -paikan varaaminen sekä päivällispaikan valinta & varaus.
  • Kutsujen postitus.
  • Tuolihuppujen ompelu.
  • Sulhasen sotilasmiekan tilaaminen.
  • Työkavereille järjestettävän juhlan/juhlien päivämäärän päättäminen ja kutsujen lähettäminen.
  • Yhteydenotto kukkakauppaan: kimpun tarkempi tilaus ja kukkien määrän vahvistus.
  • Yhteydenotto hääbändiin: häätanssista päättäminen.
  • Siunaustilaisuuden musiikista päättäminen.

Toukokuussa:

  • Servettien ja kynttilöiden hankinta.
  • Viimeiset painotuotteet painoon: menut, paikkakortit, kyltit
  • Avioliiton esteiden tutkinta.
  • Yhteys hääpaikalle: menun viilaus lopulliseksi, vihkipaikan tuoleista sopiminen, hääviikonlopun aikatauluista ja juhlasalin koristelusta sopiminen, pöytien sijoittelusta sopiminen.
  • Hankinnat: vihkisormus, hääkengät, maistraattimekko.

Näistä tehty on jo aika monta, joskin käytännön syyt ovat osoittaneet, että muokkaustarpeita on. Esimerkiksi lasten puuhavihkon materiaalit ovat jokseenkin kasassa, mutta en tee sitä kokonaan valmiiksi ennen kuin tiedän edes suunnilleen, kuinka moni lapsista on tulossa juhliin. Muut paperiaskartelut ovat melkein valmiit, ja tarkoitus on seuraavaksi hoitaa ne maaliin saakka.

Tuolihuppujen kohdalla sen sijaan olen tehnyt lykkäystä. Olemme menossa vapun jälkeen käymään hääpaikalla. Sillä reissulla sovimme menun yksityiskohdat ja monet käytännön jutut. Päätin, että teen siihen mennessä yhden tuolihupun ja sovitan sen paikanpäällä. Vaikka olenkin ottanut tuoleista mitat, pelkään että ilman sovitusta niistä tulee helposti jollain tapaa vääränlaiset, ja hukkatyötä tulee paljon. Siksi on järkevämpää raivata toukokuuhun ompeluaikaa hoitamalla muita asioita pois, ja jättää ompelu-urakka toukokuulle tuolihupun sovittamisen jälkeisiin viikkoihin.

Vihkisormuksen ja sotilasmiekan hankinnat ovat varmaankin seuraavat isommat jutut, jotka hoidetaan huhtikuun aikana. Koko ajan mielessä on esimerkiksi työkavereiden kutsujen tekeminen (bileet hääviikolla meillä kotona) ja niiden juhlien ruokatarjoilut.

Olen lisännyt tehtävälistaan tässä vaiheessa esimerkiksi häämatkan varaamisen, siunauspaikan koristeiden suunnittelun ja ruokapöydän kukkakoristeiden testaamisen. Siunauspaikan koristeeksi tulevat auringonkukat ovat äitini kasvatuksessa, eikä paikka välttämättä paljon muuta tarvitse. Minulla on kuitenkin siihen varattu myös tekokukkia, ja jos niitä ei tarvita, laitan ne myyntiin.

Mutta toisaalta on myös kevät. Sormia syyhyttää selailla puutarhakirjoja ja suunnitella takapihan istutuksia ja nurmikkoremonttia, miettiä kesäkukkia ja grillikauden aloitusta. Vaikka häissä onkin vielä paljon järjestettävää, muutakin elämää on.

Mainokset

Kutsut valmiina lähtöön

Neljän kuukauden kuluttua tähän aikaan on varmasti tärinää ilmassa. Vieläköhän olen väleissä kaasojeni kanssa, vai olenko jännitykseltäni tiuskinut heidät suutuksiin? Teen lähipäivinä tilannekartoituksen, mutta tärkein kuva valmisteluiden etenemisestä on tässä:

kutsut valmiina

Hääkutsut ovat valmiina odottamassa postitusta. Tai kuvassahan ne ovat vielä ilman kuorta, mutta viime sunnuntaina yhteistyönä laitoimme kutsut ja infot kuoriin, tarrat ja osoitteet päälle ja postimerkit saman tien valmiiksi. Tässä vaiheessa en vielä näytä kutsuista tämän enempää, koska kutsut ovat vasta lähdössä.

Kutsut meille suunnitteli Larissa Lindroos, jyväskyläläinen nuori graafinen suunnittelija. Sain Larissaan yhteyden kyseltyäni syksyllä Jyväskylän ammattiopistosta, löytyisikö heiltä valmistumassa olevia graafisen alan opiskelijoita, joita kiinnostaisi meidän kutsujemme tekeminen. Sain opettajalta Larissan nimen, ja pian häneltä myös sähköpostin. Kävi ilmi, että Larissa oli suunnitellut kutsut myös viime kesänä vihityn ystäväni häihin, jolta sain myös lämpimät suositukset.

Kävin tapaamassa Larissaa Jyväskylän Viitaniemessä ammattiopiston hyvissä, ajanmukaisisa tiloissa. Olimme kotona jo jutelleet kutsujen perustyylistä ja olleet puolisoni kanssa ihmeellisen samaa mieltä suurista linjoista. Yksityiskohtien viilaaminen sovittiin minun hommakseni, mutta joka vaiheessa kyllä näytin versioita myös puolisolleni, joka kommentoi, tyrmäsi ja hyväksyi kutsujen eri versioita. Lopputulos vastaakin juuri yhteistä visiota, eikä ole kenenkään soolosuoritus sinällään – vaikka Larissa toki teki varsinaisen työn.

Ensimmäisellä tapaamisella Larissa kyseli, millaisia ideoita meillä oli, näytin pinterestin inspiraatiokuvia, kerroin mitä kaikkea haluaisimme painotuotteina ja sovimme jatkosta. Kävimme myös  katsomassa opiston painotalon puolta ja tutustumassa paperivaihtoehtoihin, jotka sain myös mukaani. Muutaman päivän kuluttua sain Larissalta sähköpostissa tarjouksen, ja kunhan sitä vielä hiukan tarkennettiin, meillä oli sopimus ja aloitimme työn.

Koko kutsujen suunnittelun ajan Larissa on ollut joustava, yhteistyöhalukas ja kuten ammattiinsa kuuluu, luova ja tarkka. Muutin mieltäni, tarvitsin harkinta-aikaa ja vääntelin yksityiskohtia monen monta kertaa, mutta hyvin kärsivällisesti Larissa aina toteutti pyytämäni muutokset ja teki myös omia ehdotuksiaan.

Aikataulu oli hyvin väljä, koska olin liikkeellä hyvissä ajoin eli jo marraskuussa. Oli mukavaa, että esimerkiksi tekstien miettimiseen oli hyvin aikaa. Itse kutsukortti on hyvin yksinkertainen ja tekstiltään lyhyt, mutta hääinfossa on sitäkin enemmän asiaa. Lisäksi meille tehtiin pienet häätarrat. Vielä kevään edetessä teetämme Larissalla ja ammattiopiston painotalossa muutamia muita painotuotteita, kuten paikkakortit, menut ja ohjelmat sekä muutamia yksittäisiä kylttejä.

Yksi ainoa moka tässä prosessissa tapahtui, ja se liittyi korttien kokoon. Kutsut ovat standardikokoa B6, kuten myös netin kautta tilaamani kirjekuoret. Kutsu mahtuu kuoreen hyvin. Mutta kun kutsu ja info ovat melko paksua paperia, ne eivät yhdessä enää mahdukaan kuoreen. Eli kutsun ja infon olisi pitänyt olla hitusen pienempiä kuin standardi, jotta ne olisivat sujahtaneet sujuvasti samankokoiseen kirjekuoreen. Loppujen lopuksi kyse oli pikkuasiasta, joka hoitui viime viikonloppuna tunnissa: viilsin terävällä mattoveitsellä jokaisesta pari milliä pois, minkä jälkeen kutsut mahtuivat kuoriinsa. Larissa vastasi viestiini heti, ja lupasi hyvittää myöhemmässä laskussa asiaa. Mitenkään erityisesti minua ei tämä asia suututtanut, vaikka sisäinen kiukkubridezilla olisi hyvin voinut herätä. Mutta kun homma hoitui, Larissa pahoitteli vilpittömästi ja myönsi ettei ollut tullut tätä ajatelleeksi (ja seuraavan tilaajan kohdalla huomioi asian), niin no harm done.

Vaikka työni puolesta olen tiennyt, että painopalveluiden hinnat ovat laskeneet viime vuosina, olen silti hiukan yllättynyt kutsujen edullisesta painatuksesta. Itse askarteleminen ei todellakaan ole välttämättä halvempaa, etenkin jos askartelusta ei erityisesti nauti niin että ilo toisi lisäarvoa. Meidän kutsujen hinnassa arvokkainta on Larissan suunnittelutyö, eli jos osaisin tehdä sen osuuden itse, varsinainen painotyö olisi hyvin halpaa. Tämä kokemukseni kutsukorttien teettämisestä on ollut ehdottomasti positiivinen, ja tulen varmasti jatkossakin teettämään pieniä painotöitä mieluummin kuin väkerrän itse askarteluja.

Postitan kutsut loppuviikosta. Asia on vielä kesken siksi, että haluan varmistaa että juhlapaikan omistaja tietää kutsujen olevan lähdössä: infossa on puhelinnumero, josta vieraat voivat varata majoituksen, joten puheluita saattaa pian alkaa tulla. Kesähotellista kun on kyse, voi talvisulku olla vielä käynnissä.

i_kultajoutsen
Kuva: Postin verkkokauppa.

Käytännön vinkki juhlia suunnitteleville: jos haluaa tietyt postimerkit kutsuihinsa, ne kannattaa tilata hyvissä ajoin Postin verkkokaupasta. Postin myymälöissä etenkään vanhempia merkkejä ei välttämättä ole kovin suuria määriä myynnissä. Verkkokaupastakin tilauksen saapuminen kesti ainakin kaksi viikkoa, mutta sain kuin sainkin oman pienen yksityiskohtani kirjekuoriin: Klaus Haapaniemen Kultajoutsen-postimerkit, jotka sopivat häiden teemaan kuin nakutettu. (Paitsi tietenkin olin tilannut niitä liian vähän,ja yhteen kuoreen tuli erilainen merkki… Vain yhteen!)

Mitä kaikkea pöytiin tulee?

Nyt on vuorossa kirjoitus, jossa lähinnä pohdin itseni iloksi ja asioita järjestelläkseni eri juttuja koristeluista. Ei siis päätä eikä häntää, vain erilaisia mietteitä.

Jo syksyllä päätin, että pöytiin ei tule kaitaliinaa (ellei jokin ihme löydy), sillä en ole nähnyt mieleistäni. Hyvä niin. Mutta mitä niihin pöytiin sitten tulee?

Meillä on kymmenittäin messinginvärisiä kynttilänjalkoja, joihin tulee valkoiset antiikkikynttilät. Heinäkuussa kynttilöiden valo ei tokikaan pääse oikeuksiinsa, mutta juhlapöytä ilman kynttilöitä ei ole juhlapöytä. Messinkiset kynttilänjalat ovat hienoja ja eriparisuudessaan viehättäviä. Yksittäisten kynttilänjalkojen lisäksi on muutamia viisihaaraisia kynttelikköjä.

ONGELMA: Yksi antiikkikynttilä palaa vain muutamia tunteja. Annetaanko niiden vain sammua loppuiltaa kohti? Kynttilöiden paloaika on ohi siinä vaiheessa iltaa, kun alkaa hämärtää. Kynttilöiden vaihtaminen kesken kattauksen olisi kuitenkin vähän kummallista, joten ehkä ne vain palavat loppuun ja sillä selvä.

Kynttilöiden lisäksi pöytiin tulee pallomaljakoita, joissa on vettä ja yksi iso ruusu jokaisessa. Tarkoitus on ollut kokeilla, miltä koristehiekka näyttäisi maljakoiden pohjalla, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä. En usko, että edes kokeilen, sillä yksittäinen ruusu on kaunis ja elegantti sellaisenaan, ja hiekan kanssa läträäminen on taas vain yksi lisähomma muutenkin kiireisenä edellisenä iltana. Ruusut ovat myös kimppuni pääkukka. Olen testannut, että ruusut voi hyvin laittaa maljakoihin edellisenä iltana ja ruusut kukoistavat hienosti seuraavana päivänä.

Servettien kohdalla olen tinkinyt. Alkuperäinen haaveeni kangasserveteistä on hautautunut käytännön järkeen. Löysin edullisesti erittäin kauniit Havin juhlaservetit tehtaanmyymälästä Imatralta. Sekä ruoka- että kahviliinat ovat valkoisia kultaisin koristein, ja sopivat juhlaan oikein hienosti. Totesin, että häiden jälkeen kukaan ei muista millaiset lautasliinat meillä oli, joten tämä on ihan hyvä kohta tinkiä.

Nimikortit tekee sama nuori suunnittelija, joka laati kutsut. Kutsut ja hääinfot ovat jo valmiina, mutta nimikortit ja loput painotuotteet tehdään toukokuussa. Siihen mennessä tulisi siis olla valmiina ruokalista ja jonkinlainen ohjelmaluonnos. Samalla tehdään muutama muu yksittäinen kyltti samaan layoutiin: tervetulotoivotus ulko-ovelle, karkkibuffa-kyltti ja jotain muita.

Onko menun ja ohjelman tarpeen olla pöydissä? Ruokalistan lukeminen etukäteen on kyllä ihan hyvä juttu, se herättää ruokahalun ja on muutenkin mukavaa. Ohjelma auttaa vieraita pysymään kärryillä illan kulusta. Toki ohjelma tehdään varsin suurpiirteisenä, jotta se mahdollistaa sattumat ja poikkeamat.

Kokonaan avoinna on vielä pöytäjärjestys. Emme tiedä vielä yhtään, miten pöydät on järkevintä asetella tilaan tälle vierasmäärälle. Tässä haasteessa meitä epäilemättä auttaa paikan henkilökunta. Kun pöytäjärjestys hahmottuu, pääsemme miettimään mahdollisia pöytänumeroita. Turvallinen tapa on numeroida pöydät ihan perinteisin numeroin, mutta olisi hauskaa keksiä pöytien nimiin jokin idea, jotain joka kertoisi meistä. Eräissä häissä joissa olimme yhdessä, hääparin jääkiekkoharrastus näkyi mm. niin että pöydät oli nimetty HIFK:n pelaajien mukaan. Matkustelevat pariskunnat voivat nimetä pöydät esimerkiksi yhteisten matkakohteiden mukaan. Me emme ole vielä edes puhuneet tästä asiasta, mutta olen aika varma, että puolisoni keksii jotain. Miten olisi historialliset henkilöt? Jos kaikki ideat vaikuttavat päälleliimatuilta, on aina ihan hyvä vaihtoehto käyttää numeroita. Sitä en sitten tiedä, miten numerot laitetaan esille.

Ruokapöydän kukkakoriste on vielä hiukan mietinnässä, koska ruokapöydän kattauksesta pitää jutella keväämmällä juhlapaikan emännän kanssa. Ajatuksissani on ollut kerroslautaselle tehty kukkatarjotin, jollaisen bongasin Viherlandian Instagram-tililtä. Minulla on tarkoitukseen sopiva lautanen, ja asetelman saisi helposti toteutettua itse osin ruusuista, osin luonnonkukista, oasis-sientä apuna käyttäen.

 

Ihanat kamalat polttarit

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, annoin listan polttareihini kutsuttavista ystävistä kaasoilleni viime viikonloppuna. Lista on aika lyhyt, tiivistin sitä aika tavalla, mutta toivon ettei kukaan pois jätetty loukkaannu. Listaa tehdessäni vatsanpohjaa kouraisi ja kutitti: minä ihan oikeasti teen listaa omien polttareideni vieraista. Kaikki eivät todennäköisesti tule pääsemään paikalle, niin se vain valitettavasti menee aikuisten kesken.

polttarikuva

Polttareihin liittyviä toiveita ja suunnitelmia on käyty läpi ystävien kanssa aina ajoittain aikuisiän eri kohdissa, yleensä muiden polttareihin osallistuessa. Välillä olen ollut varma, etten halua mokomia juhlia lainkaan. Kun siskoni kerran hermostuessaan tiuskaisi, että jätetään sitten koko juhlat järjestämättä [koska kesä on tosi kiireinen jo nyt], tajusin kuitenkin heti että olisin pettynyt, jos polttareita ei olisi.

Tiedän, että kaasoni ja muut ystäväni järjestävät minulle juuri täydelliset juhlat. Kaasot kysyivät jotain suuntaviivoja tai toiveita, jotka kuultuaan he eivät vaikuttaneet yllättyneiltä – kyllä he minut tuntevat. Tänään ajattelin koota yhteen muutamia muitakin ajatuksiani polttareihini liittyen.

Minulle olisi tärkeää, että polttarit eivät tulisi kovin kalliiksi niihin osallistuville. Etenkin opiskeluaikana hirvitti välillä, miten paremmissa varoissa oleville ystäville järjestettiin polttareita, joissa morsiamen ohjelma oli niin tyyristä, että osallistuminen maksoi jokaiselle viikon ruokabudjettini verran, plus omat matka-, majoitus- ja ruokakulut vielä päälle. Vaikka nyt kaikki ystäväni ovat jo työelämässä, ovat elämäntilanteet erilaisia enkä haluaisi kenenkään joutuvan jäämään pois juhlista rahan vuoksi. Olen aika pienituloinen itsekin, ja toivon että polttarini pysyvät näiltä osin kohtuudessa.

Ystäväni tietävät, että naamiaisasussa hilluminen kaupungin kaduilla tai yökerhossa ei ole minun juttuni. Tämä on ollut selvää jo lukioikäisestä asti, ja koska vanhimmat ystäväni ovat tunteneet minut jo sieltä saakka, uskon että riski alusvaatteiden myymisestä Jyväskylän kävelykadulla ei ole kovin suuri. Olisin äimistynyt ja hyvin pettynyt, jos polttarini olisivat humalahuuruiset, pikkutuhmat karnevaalit. Melko kuivakka huumorintajuni ei kovin pitkään yleensä kestä härskejä juttuja ja kaksimielisyyksiä, joten uskon että ne on karsittu illan ohjelmasta minimiin.

Minulle riittäisi myös aivan mainiosti yhden vuorokauden juhlat koko viikonlopun kestävän sijaan, mutta järjestäjät päättävät varmasti, mikä on paras ratkaisu, sehän riippuu varmaan myös kempaloiden sijainnista.

Parhaita polttareita, joihin olen osallistunut, ovat olleet sellaiset joissa ei ole kiire minnekään. Yleensä paikkana tai ainakin illan viimeisenä kohteena on ollut kesämökki tai mahdollisuuksien mukaan jokin sauna, jossa on ihan rauhassa istuttu iltaa tyttöporukalla, naurettu, syöty, juotu (sekä alkoa että alkotonta) ja saunottu morsiussaunaa. Kaiken ohjelman ei ole välttämättä kiinnityttävä morsiameen tai tuleviin häihin – muutkin keskustelunaiheet ovat sallittuja. rantasauna

Kun ajattelen omia polttareitani, kuvittelen aina yleensä kesän, rantasaunan ja hyvää ruokaa. Ja parhaimmat ystäväni, joiden kanssa vietetään nauruntäyteinen, rento ilta ilman suorituspaineita. En tarvitse ylellisyyttä tai extremeä – toiveeni ja haaveni ovat varsin yksinkertaisia.
mokkilaituri

Tämä postaus on omistettu ystävyydelle. Kaiken se kestää: aikuiseksi kasvamisen, vaihtuvat elämäntilanteet, rakkaudet ja perheet, puolisovalinnat ja asuinpaikat. Huonon huumorintajun, herkästi palavan pinnan, loukkaamiset ja anteeksipyynnöt, erilaiset temperamentit ja luonteet, monenlaiset naurun- ja itkunaiheet. Ystäväni hyväksyvät minut ja minä heidät, juuri sellaisena kuin olemme, eivätkä aika ja etäisyys tätä luottamusta kuluta.

Osaa ystävistäni tapaan nykyään varsin harvoin. Juuri siksi odotan polttareiltani kaikkein eniten juuri rauhallista yhdessäoloa rakkaimpien ystävieni kanssa.

Kuvat lainattu Pinterestistä.

Kaasot koolla

Viime lauantaina kotiimme kokoontui kaasoköörini, kolme läheistä ystävääni. Mies oli luvannut laittaa päivällisen sillä aikaa kun me suunnittelimme hääjuttuja. Hyvä, toimiva työnjako. (Sivuhuomautus: vieraiden kanssa juotiin ensin laskiaispullakahvit. Päivällisellä tarjottiin alkuruokana ranskalaista, uunissa kuorrutettua sipulikeittoa, pääruokana parsarisottoa, savustettua lohta ja korvasienimuhennosta ja jälkiruokana appelsiinirahkaa.)

Koska olen tähän asti hoitanut järjestelyt ja suunnittelut pääosin kahdestaan puolison kanssa, tämä oli ensimmäinen kerta kun laajemmin näistä jutuista kenellekään puhuttiin. Jutteluaikaa kaasojen kanssa jäi iltapäivään pari-kolme tuntia, ja se tuntui lyhyeltä. Puhuttavaa riitti, ja tuntuu ettei kaikkea tarpeellista saatu sittenkään käytyä läpi.

Tärkeintä oli käydä läpi hääviikonlopun aikataulut ja rakenteet: mitä tapahtuu ja milloin, ja missä kohdin tätä avustajajoukkoa tarvitaan. Toisin sanoen mitä toivon heiltä. Kokoonnumme siis perjantai-iltapäivänä hääpaikalle, koristelemmme juhlasalin ja mahdollisesti vihkipaikan. Olemme kaikki majoittuneet samaan paikkaan, ja tarkoitus on viettää perjantai-ilta kaasojen ja  bestmanien kanssa leppoisasti saunoen ja rentoutuen.

Itse hääpäivänä eri kaasoilla on hieman eri tehtäviä. Yksi heistä on ”musiikkivastaava” eli soittaa muutaman muun kanssa siunauksen musiikit. Hän myös laulaa juhlassa. Siskoni ja yksi bestmaneista toimivat tilaisuuden juontajana ja seremoniamestareina. Toivoisin ehkä myös, että yksi heistä pitäisi puheen.

Sitten on vielä koko joukko asioita, joihin ei päästy vielä tässä tapaamisessa, mutta joista epäilemättä viesteillään ja sovitaan kevään mittaan: jonkun pitäisi järjestää lahjapöytää, kertoa keittiöön, bändille, valokuvaajalle jne. missä mennään ja miten homma etenee. Jatkoja varten olisi kiva jos joku kävisi hieman etukäteen laittamassa paikan valmiiksi, sytyttämässä ledkynttilät jne. Bestmanit auttavat näissä varmasti myös: esimerkiksi vihkipaikan koristeita ei todennäköisesti voi jättää paikoilleen koko illaksi. Ne pitää suunnitella niin, että saamme ne nopeasti kokoon ja vaikkapa auton kyytiin.

Oli todella, todella mukavaa tavata ja jutella koko porukalla yhdessä. Päällimäisenä minulla on tapaamisen jälkeen ollut tunne siitä, että juhlat onnistuvat koska minulla on näin hyviä ihmisiä auttamassa.

Toisaalta minua hiukan harmitti, etten ehtinyt valmistella tapaamistamme. Mietin kyllä, että pitäisi laatia lista asioista joista pitäisi puhua, jotta juttelu ei poukkoilisi liikaa ja kaikki tulisi puhuttua. En ehtinyt miettiä listaa valmiiksi, joten kävi juuri niin: puheensorina oli kyllä tiivistä, mutta lenteli asiasta toiseen ja moni asia jäi joko kesken tai puhumattakin. Toisaalta aikaa häihin on vielä sen verran, että ihan lukkoon asioita on vaikea lyödäkään.

Oli tärkeää jutella muiden kanssa. Monet asiat on helpompi hoitaa kokonaan yksin, mutta esimerkiksi ohjelman suhteen erilaiset mielipiteet avartavat näkemyksiä. Vaikka sitten edelleen tehtäisiin kuten olemme puolison kanssa suunnitelleet, niin erilaiset mielipiteet asioista on hyvä kuulla.

Tärkeintä kuitenkin on, että tapasimme nyt yhdessä. Tämän jälkeen on paljon helpompaa sopia asioista viesteillä ja puhelimessa, vaikka luultavasti kyllä tapaamme koko porukalla (mukaanlukien myös bestmanit) vielä ennen häitä. Kaasot ja bestmanit eivät tunne toisiaan – paitsi siskoni, joka tuntee kaikki asianosaiset – joten olisi kiva saattaa heidät yhteen kertaalleen ennen h-hetkeä. Harmi, että aikuisten, perheellisten ihmisten aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hirveän monimutkaista.

Seuraavana aamuna olin ehkä kaikkein onnellisin eräästä pienestä, mutta samalla isosta asiasta: häämusiikki selvisi ja luultavasti myös päätettiin. Häätanssi on jo ollut päätettynä, mutta nyt meillä on vahvat ehdokkaat myös siunastilaisuuden musiikeiksi. Tämä on painanut vähän mieltäni, joten tuntui hyvältä saada siihen ratkaisuja. En paljasta niistä nyt tässä vaiheessa enempää, sillä en ole varma haluanko kertoa musiikkivalinnoista etukäteen julkisesti. Mietin asiaa vielä!

Eräs toinenkin asia eteni, ja sen ehdin valmistellakin samana aamuna. Laadin nimi- ja yhteystietolistan ihmisistä, joita voisi kutsua polttareihini. Se on aika tiivis lista, ja karsin pois monia. Toivon, ettei niistä tule kovin isot juhlat, ennemminkin pienet ja sympaattiset. Mutta ajatus on jännittävä ja vähän outokin. Polttariajatuksiani voisin avata täällä blogissakin lähipäivinä.