Lovely Lavender 2017

Yllättäen viime lauantaihin ilmaantui aikaikkuna, jolloin tiesin olevani Jyväskylässä parin tunnin ajan ilman ihmeempää tekemistä. Mikä onni ja sattuma, että samaan aikaan järjestettiin ravintola Harmoonissa juhlasuunnittelutapahtuma Lovely Lavender. Olin nähnyt tapahtuman mainoksia, mutta en ajatellut pääseväni paikalle. Osoittautui varsin onnekkaaksi että pääsin! Oli mukavaa päästä osallistumaan tämänkaltaiseen markkinointitilaisuuteen, jollaisissa en ole juurikaan käynyt – vähän ehkä tätä hääbloggaajaa jännittikin.

Eipä siinä, mekko päälle ja Harmooniin! Etukäteismainonnassa oli kerrottu, että paikalla on lukuisia Jyväskylän alueen yrittäjiä, jotka tarjoavat erilaisia juhliin liittyviä palveluja. Häitä ei erikseen korostettu, mutta häät mielessähän minä siellä liikuin. Meillähän on ostopalvelut hääjuhlaa varten jokseenkin varattu ja hoidossa, mutta lähdin avoimin mielin etsiskelemään ensinnäkin inspiraatiota ja mahdollisesti kontakteja muita juhlia ajatellen. Erityisesti mielessäni oli kotona hääviikolla järjestettävät hääbileet minun työkavereilleni (koska emme voineet kutsua kaikkia itse hääjuhlaan). Seuraavassa tuo esiin suosikkini näistä yrittäjistä ja yrityksistä, mutta postaukseen ei liity  kaupallista yhteistyötä. Suositukset ovat ihan vain vaikutelmia tapahtumasta ja henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Ensimmäisenä minut otti vastaan Kauppatorin Kukka -liikkeen Elina. Hänellä oli yllään aivan upeat kukista tehdyt käsi- ja hiuskorut – harmi, etten tullut kuvanneeksi niitä. Salin keskellä upeasti kohonnut kukkateline hortensioineen oli sekin aikamoinen katseenvangitsija.

kauppatorin kukka
Kauppatorin Kukka

Ei juhlia ilman hyvää musiikkia, vai kuinka? Lovely Lavender -tapahtumassa palvelujaan promoamassa oli Kruuvauksen kaksi iloista ja viehättävää nuorta naista. He lauloivat pari lyhyttä settiä ja tekivät kyllä vaikutuksen kaikkiin. Jos meillä ei olisi jo hääbändiä, pyytäisin ehdottomasti Kruuvauksen naiset bändeineen juhliimme. Juttelin Kruuvauksen Emmin ja Tiinan kanssa hetken, ja heistä hersyävä positiivisuus oli tarttuvaa laatua. Emmi on syntyjään samalta kylältä kuin minä, mikä tietysti on suositus koko bändille!

kruuvaus
Kruuvaus. Takana muuten näkyy Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy, joka on aika hieno aarre ravintola Harmoonissa.

Myös esimerkiksi Crocus Paperin pöytä oli täynnä silmäkarkkia, mutta ohitin sen melko nopeasti, koska kutsut ja painotuotteet meillä on jo hallinnassa. RipsiBarin naisten kanssa juttelin pitkään ripsienpidennyksistä (tulossa taas kesäksi minullekin) ja Gaura Pearlsin korujen kohdalla piti hiukan pidättää hengitystä ihastuksesta. Pidempään kuitenkin istuin Helin Matkojen edustajan pöydässä. Sain siitä keskustelusta hyvää ideaa häämatkaamme ajatellen, ja kun mies oli heti suunnitelmassa mukana, oli Helin Matkat päivän toiseksi hyödyllisin kontakti meidän ensi kesän juhlia ajatellen. Palaan asiaan kunhan käyn toimistossaan.

Yksi tapahtuman aktiivisista järjestäjistä oli Juhlasuunnittelu Ilonasi. Tähän yhden naisen yritykseen olen tutustunut jo aiemmin somen välityksellä, ja olen ostanut häneltä muutamia hääkoristeita talven mittaan (esim. vanhan matkalaukun joka näkyy täällä). Ilona oli kattanut pöytään erilaisia koristeluvinkkejä, joista suosikkini oli hyvin yksinkertainen: kolmikerroksinen tarjotin toimisi erinomaisesti karkkibuffassa! En ollut ajatellut karkkibuffaan muita kuin lasikulhoja ja -purkkeja, mutta herkuilla täytetty kerrostarjotin näytti upealta.

ilonasi
Juhlasuunnittelu Ilonasi

Kun Ilonan pöydästä pääni käänsin, oli tarjolla Emily’s Cakes -nimisen melko tuoreen yrittäjän maistiaisina tarjoamia minikuppikakkuja. Kahdesta makuvaihtoehdosta kokeilin vaniljan ja sitruunan makuista, ja kuppikakku todella vei kielen mennessään. Yleensä muffinssit tai kuppikakut ovat minulle liian suuria makeiksi kerta-annoksiksi, joten tykkäisin kovasti tällaisista minileivoksista.

emilys cakes 2
Emily’s Cakes

Ja se mehukas jättipotti juttu tulee tässä: osallistuin sekä Juhlasuunnittelu Ilonasi että Emily’s Cakes -pöytien Instagram-arvontoihin, ja voitin molemmissa! Jee! Kyllä kannatti somettaa! Näin ollen työkavereille järjestetyissä hääbileissä tullaan syömään Emilian herkkuja, ja Ilona auttaa kahden tunnin tapaamisen verran ensi kesän juhlasuunnitteluissani.

Lovely Lavender -tapahtuman loppupuolella arvottiin huikeita palkintoja. Niissä en ollut onnekas, mutta onhan kahden yrittäjän Insta-kisoista voitetut palkinnot aivan riittävän mahtava juttu yhdelle morsiamelle. Lisäksi mukaan saatiin uusin Häät ja juhlat -lehti, jossa riittää selailtavaa pitkäksi aikaa. Kaiken kaikkiaan jäin tapahtumasta ehdottomasti enemmän plussan puolelle kuin osasin odottaakaan. Oli sekä kivaa että hyödyllistä että vähän hömppää.

Advertisement

Väline kakun leikkaamiseen

Koska puolisoni on upseeri, häämme ovat sotilashäät. Se voidaan tietyllä tapaa nähdä ehkä häiden teemana, mutta en ajattele sitä samalla tavalla juhlateemana kuin olisi esimerkiksi jokin vuosikymmen hääteemana tai vaikkapa rockhäät. Mutta monissa pienissä jutuissa sotilasperinteet kyllä tulevat näkymään. Voin kirjoittaa niistä kaikista oman postauksensa myöhemmin, mutta nyt halusin kertoa aiheeseen liittyen yhdestä isoimmista häähankinnoista.

Meille on nimittäin tilattu miekka. Koska se on vasta tilattu, minulla ei ole kuvaa siitä, joten joudun lainaamaan Bukowskin kuvaa.

miekka
Kuva: Bukowskis

Maavoimien upseerinmiekka on joskus muinoin annettu valtiolta lahjaksi kadettikoulusta valmistuville upseereille. Tänä päivänä se pitää hankkia itse, jos oman haluaa. Käyttöä on melko vähän, joten sen voi myös kuitata varuskunnan varastolta lainaksi. Miekkaa käytetään sotilaallisissa kunnianosoituksissa kuten lippuvartiossa, paraateissa, hautajaissa – ja tietenkin sotilashäissä.

Mihin kaikkeen miekkaa häissä käytetään? Kirkkoon miekkoja ei saa tuoda, vaan ne jätetään kirkon eteiseen, sakastiin tms. Häihin osallistuvat sotilaat ryhmittyvät vihkikirkossa kunniakujaksi penkin päihin. Kirkosta poistuttaessa he muodostavat miekkakujan ulos kirkon oven eteen. Vielä on hiukan avoinna, miten tämä toteutetaan meidän ulkosalla tapahtuvassa avioliiton siunauksessamme, mutta epäilemättä se järjestyy mallikkaasti.

Ennen kakun leikkausta miekkaa valellaan alkoholilla ja se sytytetään tuleen. Näin miekasta poltetaan sulhasen menneet synnit – mitä suurempi liekki, sen enemmän poltettavia syntejä.

Ja sitten miekalla leikataan hääkakku. Tämä osuus on ainoa, joka varsinaisesti koskettaa minuakin. Kieltämättä on käynyt mielessä, että kakun leikkaamista on varmaankin syytä harjoitella etukäteen, että se onnistuu, emmekä esimerkiksi kaada koko kakkua. Voi olla, että jalan polkaisu unohtuu miekan kanssa säätäessä (ei haittaisi), kun keskitytään siihen että kakku pysyy kasassa. Miekalla leikkaaminen vaikuttaa myös kakun valintaan: mitään kovin huteraa kerroskakkua ei voi ajatella.

Miekka on melko suuri kertaostos hääbudjetissa, mutta puolisoni oli haaveillut siitä ja nyt on hyvä syy hankkia oma miekka. Sen lisäksi, ettei minulla ole mitään miekan hankintaa vastaan, ei minulla olisi myöskään perusteita kieltää: minulle on ostettu esimerkiksi vihkisormus, joka maksaa lähes saman verran. Muutenkin morsiamen ostoslista on meidän häissämme paljon pidempi kuin sulhasen, vaikka olenkin maltillinen hankinnoissa. Sulhasella kun nyt vaan sattuu olemaan juhla-asu jo valmiina.

Upseerimiekka on aika kaunis esine, ja olisi noloa jättää se komeron nurkkaan pölyttymään häiden jälkeen. Olemme jo suunnitelleet teettävämme sille sopivan alustan, jonka avulla se saadaan kotona esille.

Ompelimossa

Kuten blogissa kerroin, kävin jo syksyllä ensimmäisen kerran Ateljé ompelimo Iinassa juttelemassa tulevasta hääpuvustani.

IMG_20170329_124318
Ateljé Iina

Varsinaisesti työhön käytiin nyt maaliskuussa. Ensin kävin antamassa mitat, ja viikkoa myöhemmin Iinalla oli odottamassa lakanakankaasta tehty versio yläosasta. Sen avulla tehtiin sitten kaula-aukosta oikean kokoinen, asetettiin vyötärölinja oikeaan kohtaan (se tarkentuu kyllä vielä) ja katsottiin yläosan istuvuus oikeaksi.

IMG_20170329_124259

Ensi viikolla on jo sitten ensimmäinen varsinainen sovitus! Hurjaa, miten nopeasti kaikki etenee kun vauhtiin lähtee! Kengät pitää olla jo mukana, jotta helman pituus saadaan oikeaan kohtaan. Iina myös muistutti siitä, että sovitukseen ei kannata tulla urheilurintaliiveissä vaan mahdollisimman hyvät liivit päällä. Parasta tietysti olisi, jos puvun voisi sovittaa jo niillä alusvaatteilla jotka ovat juhlassakin. Siksi käytin hyväkseni suosikkialusvaateliikkeeni Changen tarjouskamppiksen ja ostin häiden alusvaatteet tällä viikolla. Näin puku tulee sovitetuksi juuri oikeiden liivien kanssa.

Viime aikaiset sairasteluni kilpirauhasen kanssa aiheuttavat sen, että painoni vaihtelee jokseenkin hallitsemattomasti. Siksi on turvallista tietää, että ompelija jättää saumoihin varaa, jos käy niin että juuri häiden aikaan olen muutamia kiloja pulleampi kuin nyt. Toisaalta jos sattuu tulemaan liikatoimintavaihe ja laihdun, pukua saa viime hetkellä myös pienennettyä – tosin hieman väljä puku ei ole yhtä paha kuin liian tiukka.

Tiesin kyllä Iinan hyvän maineen, mutta olen silti ollut valtavan iloinen siitä miten helposti kaikki on sujunut puvun kanssa. Asiaa varmaankin edistää se, että minulla on niin vahva visio puvustani. Suunnittelussa ei siis tarvinnut lähteä ihan alusta asti, koska tiesin mitä halusin. Iina myös heti nappasi kiinni visiostani ja lähti toteuttamaan sitä ammattitaidolla. Minulla on todella turvallinen tunne pukuni valmistumisen suhteen. Siksi pyysin Iinaa myös muokkaamaan hiukan erästä ystävältä ostamaani iltapukua, jota tarvitsen toukokuun alussa ja joka kaipaa pienentämistä.

Koska maistraattimekko löytyi sattumalta Muotikuun outlet-rekistä, alkavat minut vaatteeni sekä vihkimiseen että hääjuhlaan olla siis varsin hyvin hallussa. Korutkin ovat jo valmiina, sormusta myöten. Korut ovat iso ja tärkeä juttu minulle, ja niistä on tämän kevättalven aikana tullut entistäkin merkityksellisempiä osia hääpäivän asussani. Kirjoitan niistä lisää ihan erikseen, kunhan varmistelen vielä pari asiaa.

Ei meidän häissä

I said yes -blogin Laura kirjoitti jo jokin aika sitten häiden turhakkeista. Lauran lista naurattikin, ja samalla heräsi ajatus kirjoittaa itsekin oma listani asioita, joita en halua meidän häihin. Tämä on kokonaan minun listani, ja vaikka juttelin aiheesta miehenkin kanssa, hänen listansa saattaisi näyttää erilaiselta.

Huom: alla oleva lista on todellakin vain minun oma mielipiteeni. Muiden häissä tällaiset jutut voivat olla aivan täydellisen sopivia ja hauskoja. Epäilemättä meidän häissä on juttuja, joille joku muu pyörittelee silmiään. Kyse on mielipiteistä, ei siis kannata vetää minkään kokoista palkokasvia nenänvarteen.

  • Kengänpohjatarrat. I do – Me too -tyyppiset tekstit morsiusparin kenkien pohjassa eivät naurata ketään, vaikka vitsiksi ne kai on tarkoitettu.
  • Kakkukoriste, jossa mies on kahleissa tai vanginpallo nilkassa, morsian kiskoo  vastaanhangoittelevaa sulhasta niskasta, tai muut avioliittoa vankilaksi ja pakkojärjestelmäksi, sulhasta alistavaksi kuvaavat hassunhauskat koristeet. Ei tule tapahtumaan.
  • Vaimomekko. Häiden jälkeisenä aamuna heräämme samasta majoituksesta kaasojen ja bestmanien kanssa joten en kulje reikäverkkareissa tai pelkässä yöpaidassa koko seuraavaan päivää. Mutta ei, en hanki erikseen vaimomekkoa ensimmäiseksi päiväksi häiden jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, vaimomekon paikkahan olisi jo viikkoa aiemmin, maistraattivihkimisen jälkeisenä aamuna, jolloin herään ensimmäistä kertaa rouvana. Silti uskon, että vaatekaapista löytyy järkevää ja nättiä päällepantavaa jo ennestään.
  • Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto. Näitä osa vierasta saattaa kaivata, mutta toisaalta uskon, että kun asiaa ei liiemmälti mainosteta, niin moni ei välttämättä edes tajua näiden jäävän pois. Morsiuskimpun heitto on aina ollut minusta nöyryyttävä hääohjelmanumero, jonka kiusallisuuden voittaa vain se hetki, kun sulhanen kaivaa (hampaillaan?) sukkanauhan morsiamen helmojen alta. Koska omien häideni kohdalla todellakin voin valita, näitä ei nähdä meidän häissämme.
  • Häätuoksu – en vain tarvitse. Minulla on ihania hajuvesiä jo valmiiksi, eikä tuoksumuistoni ole niin tarkka, että kaipaisin tiettyä tuoksua nimenomaan häihin. Tämä on kyllä todella morsiankohtaista, sillä joillekin tuoksut ovat paljon tärkeämpiä, ja silloin häätuoksu on hyvin perusteltavissa. Mutta ei ole minun juttuni.
  • Sormustyyny – miksi  ihmeessä? Mikä se edes on?
  • Häämatka heti häiden jälkeen. Kesä on paras aika vuodesta olla Suomessa ja huonoin aika matkustaa Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Kumpikaan meistä ei halua lähteä viimeisen kesälomaviikon viettoon pois kotoa tai mökiltä, joissa on juuri silloin kaikkein paras, kaunein ja rentouttavin aika vuodesta. Lähdemme häämatkalle syksymmällä.
  • Nimikoidut kuohuviinilasit, ei kiitos. Toivoisin myös, ettei kukaan tuo niitä lahjaksi, mutta jos tuo niin ei se mitään, sitten niitä käytetään hääpäivinä. Mutta en haluaisi.
  • Morsiusparin oma pöytä. Huh, ajatus siitä että istuisimme tuijotettavana, erillään ystävistämme koko juhlan ajan on erittäin epämiellyttävä. Tulemme istumaan läheisimpien ystäviemme kanssa yhteisessä, isossa pöydässä.

Moni juttu häissä muotoutuu myös esimerkiksi hääpaikan ohjaamana. Esimerkiksi hääautoa tai hääsviittiä ei tarvita, koska avioliitto siunataan juhlapaikalla, ja olemme itsekin siellä yötä. On myös asioita, joihin olen aiemmin suhtautunut epäröiden, mutta jotka nyt tuntuvat tärkeiltä, kuten aidot kukat tai järjestetyt juhlien jatkot.

Kukista pitäisikin kirjoittaa lisää tässä joku päivä, kunhan ehdin. Visioni hääkimpusta alkaa olla jo melko vahva.