Elämäni tärkein koru

Kun joulun välipäivinä 2015 menimme kihloihin ja tammikuun 2016 alussa ostimme sormukset, mietin miten tulisin tottumaan sormukseen vasemmassa nimettömässä. En ollut koskaan ennen pitänyt juuri siinä sormessa sormusta, vaikka muuten käytin monenlaisia, lähinnä hopeisia sormuksia. Nopeasti totuin siihen ja lakkasin käyttämästä muita.

Riisun yleensä kaikki korut, myös kihlasormuksen, kun tulen työpäivän jälkeen kotiin. Mutta ulos lähtiessäni tarkistan moneen kertaan, että vasemmassa nimettömässä on sormus. Ilman sitä on orpo ja tyhjä olo.

Kihlasormus on minulle valtavan tärkeä, mutta vihkisormus on ehkä kuitenkin se tärkein koru, mitä tulen omistamaan. Silti sen valinta oli helpompaa kuin moni muu asia häihin liittyen. Olen jo aikoja sitten ihastunut filigraanisormuksiin. Suosikkini on ollut Kalevala Korun filigraanisormus, mutta se on erään ystäväni vihkisormus, ja – lapsellista tai ei – en halua, että jollakin lähipiirissä on samanlainen sormus juuri tässä sormessa, tässä tarkoituksessa. Sitten kävikin niin, että löysin paremmin omaan sormeeni sopivan. Luulen, että Kalevala Korun sormus olisikin ollut liian leveä lyhyeen nivelväliin vasemmassa nimettömässäni.

Löysin Kohinoorin Laurel-sarjan, ja se oli siinä. Minun sormukseni. Yritin kyllä vielä muutama kuukausi sitten katsella muitakin, mutta palasin aina samaan sormukseen. Ei epäilystäkään. Se on Laurel, ja keltakultaisena.

sormusrasia

Sormus on filigraanikuvioiseksi kapea, ja koukerokuvio melko hillitty. Etenkin keltakultaisena muotojen pehmeys ja pyöreys tekee siitä tasapainoisen ja rauhallisen. Suunnittelija on Marko Osala.

Kuvien perusteella en osannut päättää, minkä version Laurelista haluaisin. Jätin lopullisen valinnan hakureissulle kultasepänliikkeeseen, ja arvelin että tilanteesta voi tulla vaikea. Arvelin väärin. Jokin aika sitten menimme Jyväskylän Timanttisille tarkoituksena kertoa, että haluaisin Laurelin, mutta en tietenkään ilman sovitusta. En uskonut, että heillä olisi kaikkea malleja liikkeessään, joten joutuisin ehkä tekemään pari sovitusreissua.

Liikkeessä oli vain kaksi Laurel-sormusta, ja se riitti. Toinen oli valkokultainen sormus, jossa reuna oli koristeleikattu – sen keltakultainen versio oli kuvien perusteella suosikkini. Mutta sitten oli keltakultaisena toinen Laurel-versio, jossa oli vähemmän leikkauksia, mutta kaksi pienenpientä timanttia lehtikuvion keskellä. Henkäisin nähdessäni sen, koska se oli kauniimpi kuin mikään kuva olisi kertonut. Nostin sen telineestä ja sovitin varovasti – ja se sopi täydellisesti. Juuri minun kokoani, minun näköiseni, minun sormukseni. Se oli siinä. Elämäni tärkein koru.

Muutamia viikkoja myöhemmin hain sormukseni kaiverrettuna, ja sovittaessa reaktio oli sama: kädet tärisivät, ja sormus tuntui yksinkertaisesti täydellisen oikealta. Myyjää nauratti, kun hymyilin onnesta, innosta ja ilosta.

Vihkisormukseni sopii täydellisesti kihlasormukseen, se on jopa parempi nimenomaan kihlan vieressä. Kihlat ostettiin Kohinoorin mallistosta nekin, koska silloin jo mielessäni kiilsi Laurel, vaikka en sitä halunnut silloin vielä sovittaa, kihla tärisytti mieltä ihan riittävästi. Nyt kihla- ja vihkisormus tuntuvat kuuluvan pariksi.

sormukset 2

Sillä viikolla kun hain sormuksen, olimme mökillä viettämässä etätyöviikkoa. Kuvasin sormuksiani keväisessä auringonpaisteessa rantakivillä. Sormukset hehkuvat auringossa, mutta voin vakuuttaa että minun hymyni hehkui vielä enemmän.

sormukset 1

Olen hajamielinen, ja muistamattomuuteni on vain pahentunut viime vuosina. Olen ehtinyt hukata kihlasormukseni pariinkin kertaan, toisella kerralla jo melko pitkäksi aikaa. Siksi pyysin viime jouluna joulupukilta apua tässä, ja sain lahjaksi vaaleanpunaisen Iittalan Vitriini-rasian. Se on nyt kirjahyllyssä, ja meidän molempien sormukset ovat aina siellä, milloin eivät ole sormessa. Hukkasin sormukseni aiemmin toistuvasti, koska sillä ei ollut kunnollista paikkaa. Vitriini-rasia on juuri täydellinen säilytyspaikka sormuksille, myös häiden jälkeen tälle vihkisormukselleni.

IMG_20170515_191052

Mainokset

4 thoughts on “Elämäni tärkein koru

  1. Ihana sormus! Minullakin on vihkinä filigraanisormus ja olen tykännyt siitä kovasti. Kalevalan filigraani olisi ollut liian leveä, mutta moni tuttu oli teettänyt filigraani- ja muita sormuksia eräällä turkulaisella kultasepällä. Sain häämessuilta tähän liikkeeseen vielä alennuskupongin, joten lopulta teetetystä korusta tuli edullisempi kuin vastaavasta valmiskorusta.
    Tykkäsin valtavasti siitä, että kultaseppä teki sormuksesta ensin tietokoneella mallikuvat, niin saatoin mallailla väri- ja kivivaihtoehtoja. Päädyin keltakultaisen sijaan kelta- ja valkokultaiseen, pienillä timanteilla varustettuun versioon. Ja sain vielä sovittaa korun vahamallia sormeen ennen kuin sormus valettiin valmiiksi. Se tehtiin vieläpä kierrätysmetallista, joten paketti oli mainio. Onneksi seppä osasi lukea toiveitani muutaman mallikorun pohjalta hyvin, koska pelkäsin samalla tavalla kuin sinä, että mallin valinta olisi tosi hankalaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Filigraania käyttäessä olen huomannut, että sen rakosiin jää helposti saippuaa, käsirasvaa ynnä muuta, mutta onneksi se on helppo puhdistaa vaikka kynsiharjalla varovasti. Yhdellä kaverillani on filigraanisormus, jossa on tavallaan umpinainen pohja. Sen puhtaana pitäminen olisi reilusti hankalampaa.
    Onnea juhlan odotukseen! Kun on tottunut jo käyttämään kihlasormusta, vihkin käyttöön tottuu aika äkkiä. Hetken ehkä kestää, että sormeen tulee se sopiva kuoppa :). Ja ihana myös tuo vitriini!

    Tykkää

    1. Ihana tarina sun sormuksella Minna! Teettäminen on hyvä tapa saada juuri omaa visiota vastaava sormus, jos sitä ei muutoin löydy. Ja kiitos onnitteluista, tämä juhlasuunnittelu on tällä hetkellä yksi elämäni parhaimpia asioita. 🙂 Tulevan puolison lisäksi. 😉

      Tykkää

  2. Filigraanisormukset ovat upeita! Todella kauniin sormuksen valitsit.
    Pakko vielä sanoa, että olen ihan samaa mieltä siitä, etten haluaisia samoja sormuksia kun lähipiirilläni on – lapsellista tai ei. Tottakai jokaisen sormus on uniikki ja omaan koruun latautuu paljon tunnetta ja muistoja, mutta jokin siinä tökkii jos oma sormusmalli tulee liian usein vastaan toisten sormissa.

    Tykkää

    1. Kiitos Laura! Ystäväni sanoi, että totta kai voin hankkia saman sormuksen kuin hän, mutta en silti. Onneksi löysin paremmin itselleni sopivan. Ei kyse ole siitä, etteikö hänen sormuksensa olisi edelleen mielestäni todella kaunis, mutta kuten sanoit, en halua että läheltäni löytyy samaa sormusta. Laurel on melko tavallinen sormusmalli, joten on varmasti satoja joilla on sama sormus – mutta ei häävieraideni ja ystävieni joukossa, ainakaan tietääkseni 🙂 Se riittää.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s