Hyvää luettavaa

Koska syyskuu on ammatissani tappavan raskas, en enää iltaisin jaksa kunnolla keskittyä blogi(e)n kirjoittamiseen. Sen sijaan pitkin päivää, kun pää kaipaa taukoja, erilaisten hää- ja muiden blogien lukeminen tarjoaa kivoja hengähdystaukoja. Blogipostaus on parhaimmillaan luettu muutamassa minuutissa, jonka jälkeen jaksaa taas katsoa omaa tutkimussuunnitelmaansa.

Tänään olen esimerkiksi ilahduttanut itseäni näillä hääblogeilla:

Tahdonko toisen kerran? -blogissa hääpukuammattilainen Aurora kirjoittaa sanoiksi sen, mitä olen ajatellut, mutta en olisi noin hyvin osannut sanoa. Aurora kertoo, miksi hääpuvun tilaaminen nettikaupasta ei välttämättä ole lainkaan hyvä idea yhtään miltään kannalta. Itsekin selailin kyllä nettikauppoja, mutta en uskaltanut tehdä tilausta vaan päädyin selailemaan käytettyjä pukuja. Ja sittenhän lopulta ratkaisu oli kuitenkin ompelijalla teettäminen, koska muuten olisin saanut puvun, joka oli vain lähellä haaveitani, ei kokonaan niiden kaltainen kuten nyt tulee tapahtumaan.

Siirappisolmun Sokeri kirjoittaa blogia hyvin samanlaisin ajatuksin kuin minä. Itse asiassa mietin jopa hetken, voisiko nimimerkin takana olla joku tuttuni, mutta ehkäpä samankaltaiset ajatukset häistä voivat selittyä muullakin tavoin. 🙂 Siirappisolmun tekstien parissa joka tapauksessa viihdyn erinomaisesti. Esimerkiksi hänen syyskuun alkupuolella kirjoittamansa pohdinta sukunimen pysyvyydestä tai vaihdettavuudesta oli hauska.

Hääryhmässä on puhuttu paljon ns. first look -kuvista. Kaksin kaunihimpi -blogin Camilla julkaisi blogissaan upeat kuvat siitä hetkestä, kun hän ja miehensä tapaavat hääaamuna ensimmäistä kertaa. Kuvien tunnelma on huikea! Meille tuskin first look -kuvia tulee, sillä M tietää jo millaisen puvun haluan. Me nukumme häitä edeltävän yön samassa huoneessa, ja samassa huvilassa ovat valmistautumassa juhlaan myös kaikki kaasot ja bestmanit perheineen. Siinä tuskin paljon salaillaan mekkoja tai kampauksia, enkä oikein ymmärrä miksi pitäisikään. Mutta se ei vähennä noiden kuvien hienoutta.

Laura L. kirjoittaa blogissaan Operaatio rouva R hääkirpputoreista ja siitä, miksi niihin välillä menee hermot. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka (kuten Lauran kommenttikentässä tunnustin) olenkin tehnyt myös arveluttavia ostoksia noilta kyseisiltä palstoilta. Mutta kokemuksesta oppii, ja olen muuttunut harkitsevammaksi.

Vähän vanhempi, melko kiinnostava postaus oli Olen minä sua kattellut niin -blogista liittyen polttaritoiveisiin. Olen parhaiden ystävien kanssa nuorempana puhunut paljonkin siitä, millaiset polttarit olisivat kenenkin mielestä kivat, jos joskus olisimme menossa naimisiin. Nyt en ole varma, muistavatko he näitä keskusteluja enää, ja toisaalta niihin juhliin kutsuttava joukkokin voi olla muuttunut. Olen ollut monissa polttareissa ja järjestänyt kaasona yhdet. Kokemusta siis on.

Kaikki edellä linkittämäni blogit (muiden muassa) antavat inspiraatiota omiin postauksiin. Siksi aion tulevaisuudessa kirjoittaa ainakin nimiasiasta, hääpäivän aamun suunnitelmista ja polttarikuvioista. Monta muutakin aihetta on mielessä, kun vain aikaa löytyy. Pysykää kuulolla!

 

Häätarvikkeita käytettynä?

Eräs työystäväni meni naimisiin tänä kesänä, ja hänen vinkistään minulle avautui kokonaan uusi maailman Facebookin erilaisten hääkirpputorien kautta. Tämä on ehdottomasti positiivinen ilmiö! Häihin hankitaan usein koristeita, joita ei oikeastaan muissa juhlissa (arjesta puhumattakaan) tarvita, joten ne jäävät kertakäyttöisiksi. Miten erinomaista, että on olemassa järjestelmiä, joiden avulla koristeet saa myytyä toisille tarvitsijoille, eikä kaikkea heitetä roskiin.

Kuulun ehkä neljään tai viiteen eri hääkirpputoriin Facebookissa. Niissä liikkuu valtavasti tavaraa, ja parhaat usein niin nopeasti ettei myyjä ehdi edes ladata kuvia kaikesta myytävästä. Koristeiden myymisen haaste on tietenkin matkat. Isojen koristeiden postittaminen on kallista, ja Suomi on suuri maa. Siksi minäkin olen oppinut olemaan tarkkana aina, kun joku myy jotain Jyväskylän tienoilla. Suurimmat hankintani tein kuitenkin Helsingistä, koska käyn siellä työasioissa suhteellisen usein.

Elokuun puolivälin tienoilla tiesin meneväni neljäksi päiväksi Helsinkiin, ja teinkin ostoksia hääkirpparilla juuri sitä silmälläpitäen. Vieläpä kävi ihan huikea tuuri, sillä vain muutama päivä ennen lähtöäni onnistuin olemaan ensimmäinen varaaja tuoreen rouvan myynti-ilmoituksessa, jossa kaupattiin juuri sellaisia koristeita joihin olin ollut päätymässä. Ihmeen kaupalla olin tosiaan ensimmäinen, sillä kyseisiin kynttilänjalkoihin tuli minullekin suoraan kyselyjä heti kaupanteon jälkeen. Moni olisi halunnut ne käyttöönsä vielä ennen meidän juhlia – ja alustava sopimus niiden jatkokäytöstä on jo tehty meidän häiden jälkeen. Samalta avioparilta ostin monta muutakin asiaa.

Kun näin ilmoituksen, näytin kuvaa miehelleni ja pohdin, kannattaisiko ostaa. Hän tietenkin suoraviivaisesti sanoi, että jos ne ovat sellaiset kuin olin ajatellut, niin totta kai kannattaa. Minä juhlasuunnittelua niin kovin rakastavana vain harmittelin, että jos löydän kaikki kerralla, menetän suunnittelun ja mielipiteen vaihtamisen ilon… Miestä nauratti tämä logiikka. Mutta hän oli oikeassa, enkä ole katunut hankintaa. Vastaavia kynttilänjalkoja ei ole sen jälkeen ollut kaupan ainakaan samalla hinnalla. Kuvaan niitä teille sitten kun kirjoitan koristeista.

Mutta siis, sovin Helsinkiin yhdelle illalle neljä eri noutoa, ja viidennen vielä seuraavaan iltaan. Onneksi lähdin reissuun autolla, sillä tavaraa kertyi koko takakontillinen. Ostin koko joukon Ikean Knoppa-lakanoita, joista ompelen tuolihuppuja talven synkkinä hetkinä. Kynttilänjalkojen lisäksi samasta paikasta tuli maljakoita, jotka veivät paljon tilaa. Lisäksi ostin paperipusseja karkkibuffaa varten, ja vaahtomuoviruusuja yhden pussillisen.

En pidä Facen kirpputoreja täysin luotettavina, vaikka niiltä olenkin ostanut esim. vaatteita aika useinkin. Olin aika varma, että viidestä tavaran myyjästä ainakin joku ei hoida hommaa kunnialla kotiin. Mutta sain erehtyä: jokainen tuote oli odottamassa sovittuun aikaan, vastasi kuvausta ja kaikki täsmäsi. Ihmiset olivat siis erittäin asiallisia ja hyvin sitoutuneita myyjiä. Plussaa tästä kaikille heille, keiden kanssa asioin!

Vielä haen Jyväskylästä muutamia juttuja, ja Tampereelta vähän lisää maljakoita. Työystävältäni saamme kakkukoristeen ja hääsateenvarjon. (Sateenvarjo pitää olla, koska se toimii taikana ja tekee päivästä aurinkoisen.) Edelleen olen ostanut tuikkukippoja ja ledvaloja, joita ajattelin viedä jatkopaikalle. Mielessäni on tavaroita hankkiessani myös ajatus, että näitä juhlatarvikkeita ei tarvita välttämättä häissä, vaan ehkä myöhemmissä juhlissa. Minä ja M olemme juhlaihmisiä, ja minulle kattaus ja koristelut tuottavat suurta mielihyvää. Hääkirpputoreilta nimittäin löytyy ihan mitä tahansa, millä juhlansa haluaa koristella. Lisää tavaraa löytyy tietenkin myös Tori.fi:stä ja Huuto.netistä, ja suuret valikoimat myös Häätorilta.

Hääpuvut nettikirppareilla ovat aihe, joka vaatii oman postauksen. Palaan asiaan lähipäivinä!

Vertaistuki

Internet ja sosiaalinen media ovat tänä päivänä oleellinen osa useimpien hääparien häävalmisteluja. Internetin välityksellä ei ainoastaan etsitä palveluntarjoajia kuten hääpaikkaa, pitopalvelua tai valokuvaajaa, vaan myös ostetaan koristeita, suunnitellaan omien häiden tyyliä ja mietitään erilaisia pukuvaihtoehtoja. Kaikki mahdollinen löytyy netistä. Pinterest, Instagram ja Facebook ovat tärkeitä häätuotteiden markkinointipaikkoja myös alan yrityksille.

Vaikka hääparien mahdollisuudet saada häistään ihan millaiset tahansa ovat tällä hetkellä lähes rajattomat (kaikesta löytyy netin kautta sekä halpa että kallis versio), aiheuttaa sosiaalinen media myös tietynlaista näköalattomuutta. Kuulostaa ristiriitaiselta, joo. En tiedä osaanko selittää kunnolla mitä tarkoitan. Jotenkin ajattelen niin, että kun puhelin, tabletti, tietokone, häälehdet ja television hääohjelmat tarjoavat melko yhdenmukaista kuvaa siitä, millaiset häiden (muka) kuuluu olla, niin hautautuuko sen massan alle silloin jotain muuta? Näkyykö morsiusparin persoona häissä lainkaan, jos kaikki kuorrutetaan samalla amerikkalaistyylisellä kermahötöllä?

En ehkä ole mikään oikea henkilö puhumaan tästä, sillä juurihan pari päivää sitten kirjoitin täällä, että en halua järjestää teemahäitä (ne jos mitkä tuovat aina hääparin persoonallisuutta esiin), ja että meidän häiden koristelu tulee olemaan hyvin pitkälti tuota Pinterest-kauraa, koska se sopii meidän makuumme. En tarkoitakaan nyt sitä, vaan tämä liittyy siihen jatkuvaan ihmettelyyni, millainen oma teollisuudenalansa häistä on tullut.

Facebookin hääryhmä on kaksipiippuinen juttu. Se voi saada aikaan hysterian ja muuttaa lempeän morsiamen varsinaiseksi bridezillaksi: ”Minäkin haluan tuon ja tuon ja tuon koska kaikilla muillakin on!” Se on seurausta juuri siitä hiukan kapeahkosta käsityksestä, miten häät järjestetään. Mutta jos yhtään vetää henkeä hääryhmän äärellä niin tajuaa, että siellä on paljon erilaisia pareja, erilaisia häitä ja erilaisia elämäntilanteita. Siellä on pieniä häitä, siellä on kahden kulttuurin häitä. On mökkihäitä, Lappi-häitä, naimisiin karkaamista tai suuren suvun kokoontumisia. On häitä joihin ei tule lapsia, ja on niitä joihin lapsia tulee paljon (kuten meidän). On parikymppisiä morsiamia, ja sitten vähän varttuneempia. On kirkkohäitä ja kirkottomia, on vaikka mitä. Eivät ne kaikki samanlaisia juhlia ole, vaikka pinnalta siltä näyttääkin.

Välillä pyörittelen silmiäni hääryhmän keskustelujen äärellä. En tuntisi oloani mukavaksi puhua hääbudjetista vieraille ihmisille, enkä haluaisi lähettää kuvaa puvustani tai sormuksestani palstalle. En lataisi sinne kuvaa minusta ja puolisostani, enkä kertoisi ryhmässä henkilökohtaisuuksia. Enkä kirjoita siellä olevaan listaan hääpäivää ja -paikkaamme (vielä mietin, kerronko paikan täällä).

Mutta hei: onko tämä blogi yhtään sen parempi? Tässähän minä nimenomaan avaudun kaikesta häihin liittyvästä. Hääryhmässä avautuminen sentään tehdään omassa, samanhenkisessä porukassa, kun minä täällä huutelen kaikelle kansalle. Niin että ehkä parasta on vain jättää toisten somekäytös arvostelematta, kun en ole yhtään sen kummempi kuin muutkaan. Sen sijaan on kiva nähdä, kuinka monet muutkin nauttivat häidensä järjestämisestä yhtä paljon kuin minä, ja ottavat jokaisen pienen jutun miettimisestä kaiken ilon irti – nyt kun kerrankin on mahdollisuus. Lähtökohtaisesti kukaan ei ajattele menevänsä naimisiin kuin kerran.

Ja on siitä hääryhmästä myös ihan konkreettista hyötyä. En tunne meidän hääpaikkakuntamme palveluja (koska en asu siellä), joten kyselin vinkkejä sen kaupungin kukkakaupasta ja kampaamosta. Ihan todella hyviä vihjeitä olen saanut erilaisista nettikaupoista, joiden avulla olen suunnitellut koristeluja ja miettinyt, mitkä voisivat olla meidän ratkaisuja. Myös olen saanut useita linkkejä kauppoihin, kun olen pohtinut omaa hääpukuani. Toisten ideoiden katseleminen auttoi etenkin alkuvaiheessa tajuamaan, mitä en ainakaan halua, eli tajusin millainen koristelu sopii meille parhaiten.

Hääkirpputoreista kerron sitten erikseen joku toinen ilta.